Virheellinen Perintö

Olen puhunut ja kirjoittanut paljon lymfaturvotuksesta, käsi kivuista ja kuinka sen kanssa voi elää ja kuinka sitä voi hoitaa. Tällä hetkellä itselläni tämä on se suurin vaiva joka seuraa läpi elämän. Olen kertonut eri hoidoista mitä olen kokeillut, sekä menetelmistä, mitä voi tehdä turvotuksen helpottamiseksi. Erään henkilön pyynnöstä kirjoittelenkin nyt omia mielipiteitä tukihihoista ja mitä kokemuksia minulla on kertynyt niistä.

(Pieni ihminen isossa maailmassa)

Pää asiallinen hoitomuoto (ei kokeilu astella oleva) on tukihiha. Kyllä, se kirottu tukihiha. Itse taistelin pitkään sen pitämistä vastaan, pidin hihaa vain kuntoillessa. Kipujen pahentuessa jouduin nöyrtymään ja nyt pidän hihaa käytännössä päivittäin. Monia hihan pitäminen harmittaa. Jotkut valittavat, että joutuvat pitämään hihan kanssa pitkähihaista paitaa ja kesällä on epämukavaa olla, kun ihmiset tuijottavat. Hiha voi myös tuntua tukalalta ja kesällä kuumalta ja hiostavalta. Onhan se hiostaminen totta, mutta jotain tuijottamista en kyllä ymmärrä. Olen salilla hihan kanssa niin puserossa kuin t paidassa ja myös kaupungilla liikkuessa sitä hihaa joutuu pitämään. Eipä ole kukaan tuijottanut tai tullut sanomaan mitään. Sitä paitsi, luulisi, että ohikulkijoita joku hiha ei paljoa kiinnosta, kun ei se paikallinen juoppo paskat housuissa tai huonosti käyttäytyvä nuoriso kiinnitä kenenkään huomiota. Suosittelen siis unohtamaan kaikki tuijottelut! Ja kun se hiha todellakin auttaa näihin todella ikäviin vaivoihin!

Minulla on ollut nyt 4 eri hihaa käytössä. Niistä 1 on osoittautunut toimivaksi ja päätynyt ns. työjuhdaksi omassa käytössä. Aloitetaan kuitenkin hihan pukemisella. Ikävää hommaa. Ei meinannut tulla mitään ensi kokeilulla, eikä meinaa tulla edelleenkään mitään. Olenkin päätynyt käyttämään ns. pukijaa, joka on ollutkin minulle pelastus. Hihan pukeminen sujuu todella nopeasti ilman suurempaa draamaa. Suosittelen kaikille tutustumaan siihen.

No sitten niihin hihoihin. Jaetaan ne nyt karkeasti kahteen kategoriaan. Laakakudottu ja pyöräkudottu. Käsittääkseni laakakudotussa hihassa on aina saumoja, kun pyöräkudotussa ei ole. Tämä voi jo olla joillekkin se ratkaiseva tekijä, sillä saumat voivat puristaa vääristä kohdista ja jopa hiertää kättä, joka ei ymmärrettävästi ole hyväksi. Yleisesti Suomessa käytettyjen hihojen valmistajat: Mediven, Venosan, Lymed, Juzo, Jobst. Huomioikaa, että kaikkia hihoja ei ole jokaisessa paikoissa saatavana.

Venosan

Pyöräkudottu, todella yleinen tukihiha. Hyvä pitää, mutta ongelma on se, että hiha on suunniteltu pidettäväksi kompressio hanskan kanssa. Näin ollen, siinä on peukaloholkki, joka ilman hanskaa hiostaa todella ikävästi. Minä, niin kuin moni muukin, en välitä hanskan pitämisestä yhtään, sillä se on todella sitovaa, et voi oikein mitään askarteita tehdä hanska kädessä. On ehdotettu jotain pumpulin työntämistä peukaloholkkiin, mutta jos kerran ihmiset tuijottavat sinua kadulla hihan kanssa, niin miten niiden tuijotusten kanssa käy, kun hihan lisäksi pumpulit törröttävät ja putoilevan kämmenestä. Edelleenkin hiha on käytössä ja hiostaa kyllä peukaloa. Olenkin pitänyt sitä ns. arkihihana, kun voin korjata hihan asentoa ja holkkia ja näin estää tuon hiertämisen. 2 kpl. löytyy kotoa.

Mediven

Työjuhta ja kaikista eniten käyttämä. Hiha on laakakudottu ja todella jäykkä. Tämä kuitenkin on toiminut etenkin treeneissä ja hihan suuri etu on se, että peukalolle on oma "sormikas". Tarkasti asetettava, jotta saumat ja ompeleet ovat juuri oikeilla paikoilla. Aluksi saattaa tuntua todella hiostavalta ja materiaali ei tunnu olevan kovin hengittävä. Kuitenkin parempi kuin kipu ja turvotus. Omasta Mediven hihasta rupeavat jo ompeleet hiukan ratkeilemaan. Jos seuraava hiha kokeilu epäonnistuu, niin todennäköisesti Mediven tulee olemaan se, mitä käytän. Olen myös ajatellut pitää Mediven hihaa pelkästään treenejä varten tuon jäykkyyden takia.

Lymed

Laakakudottu hiukan omalaatuisesta, todella kevyestä materiaalista. Kaikista huonoin hihoistani, ei ole ollut kuin ihan muutamia kertoja käytössä. Silikoni reunus, mikä pitää hihan paikoillaan on todella pehmeä, eikä pidä hihaa paikoillaan ja näin hiha valuu alaspäin. Saumat ovat myös todella paksut ja painavat ihoa ikävästi ja niiden asettaminen paikoilleen on todella vaikeaa, kun tuntuu, että hiha on koko ajan väärällä paikalla. Positiivisena myös tässä hihassa on peukalolle oma sormi, eikä siis holkkia.


Kaikki edellä mainitut hihat ovat paineluokkaa 2. Minun hihat ovat ihan ensimmäistä Venosania lukuun ottamatta mittatilaustyönä tehtyjä, sillä minun käden mitoille valmista suoraan hyllystä hihaa ei löydy. Seuraavaksi olen ajatellut kokeilla Juzo hihaa, josta olen kuullut positiivisia kommentteja. Todennäköisesti hankin myös varalle uuden Mediven hihan ja mahdollisesti pidän sitä treeneissä ja Juzoa sitten ns. arkikäytössä.

Lyhyesti mainitsen, että hihan lisäksi käyn lymfa hieronnassa, josta omasta mielestäni olen saanut apua. Suosittelen myös lämpimästi liikuntaa, sillä omien kokemusten mukaan liikkuminen ja kehon pitäminen kunnossa edes auttaa lymfa vaivoissa. Kokeilkaa mikä toimii teillä parhaiten. Eräs ihminen kertoi juoksun auttavan häntä, kun taas kävelyn jälkeen käsi kerää nestettä. Kävelyssä kun käsi roikkuu alaspäin. Älkää kuitenkaan seuratko suoraan omaa esimerkkiä ja rynnätkö salille painoja nostamaan. Tämän on tapahduttava todella rauhallisesti ja omaa kehoa kuunnellen. Itse kerkesin useamman vuoden käymään melko tosissani salilla ja tunnen oman kehoni ja rajani melko hyvin. Muistakaa myös, että kun palasin treeneihin leikkauksen jälkeen, niin tuntui, että en olisi harrastanut mitään liikuntaa elämäni aikana. Pikkuhiljaa siitä se on taas lähtenyt. Älkää myös hyvät ihmiset hävetkö, jos ette ole salin kovimpia tai vahvimpia ja joutuu treenaamaan "lasten" painoilla. Kyllä siellä ymmärretään, että erilaisilla ihmisillä on erilaisia vammoja ja jokaisella on ne omat tavoitteet. Toivottavasti tämä teksti aukaisi näitä asioita ja auttaa niistä askarruttaneita ihmisiä. Onnea ja menestystä.

Kommentit ja kysymykset tervetulleita! Muistakaa myös seurailla Instagramissa ja Twitterissä sekä käykää vierailemassa www.eriksiekkinen.com ja kurkatkaa parhaat kuvani! Kiitos!

PS. Akuutti haastatteluni on vielä 3 viikkoa nähtävissä Yle Areenassa: Yle Areena Akuutti 16.03.15

Kuvastimen läpi

Maanantaina 16.3.2015 esitettävässä Yle Akuutissa minusta on tulossa pieni haastattelu. Jakso katsottavissa tämän jälkeen Yle Areenassa, sekä uusintana sunnuntaina 22.3.2015

Akuutissa maanantaina 16.03.2015

Jos haastattelu herättää kysymyksiä tai tarvetta kommenteille, niin laitelkaa niitä tänne blogiin niin vastailen.

Toimitsija, Paimen, Yksinäinen Sielu

Olen kerännyt parhaat valokuvani yhteen portfolioon joka löytyy osoitteesta www.eriksiekkinen.com He, jotka ovat kiinnostuneita minun puuhista, jatkosta ja valokuvistani, suunnatkaa tuonne. Muistakaa seurailla myös somen ja etenkin Instagrammin kautta, jonne yritän päivittää ahkerasti kuvia ja myös omia kuulumisia kuvien kautta. Ottakaa vapaasti yhteyttä ja jättäkää palautetta. Myös tänne voi edelleen jättää kommentteja, vastailen kyllä mielelläni.

Palataan kuulumisina lähempänä kesää, kaikille lukijoille ja seuraajille hyvää alkanutta vuotta 2015! Kiitos!

Näin on aika lentänyt ja vuosi on mennyt nopeasti ohi. Talvi tuntui pitkältä, mutta olon kohentuessa aika on tuntunut lentävän siivillä ja kesä sekä syksy on mennyt ohi nopeasti. Johan sitä on joulu, vaikka äsken vasta oli helteet. Mitä on jäänyt mieleen menneestä vuodesta?

(Maamerkki)

 

Leikkauksesta on nyt kulunut reilu vuosi. Muistutuksena leikkaus tehtiin 01.11.2013. Siinä siis poistettiin oikea rinta ja oikea kainalo tyhjennettiin ja sieltä poistettiin 30 imusolmuketta. Vuoden päästä haava on parantunut hyvin. Arpi punoittaa jonkun verran, mutta se on valitettavasti minulle ominaista. Rinta on jäänyt melko tunnuttomaksi ja kyllä, se on edelleen paikoin kipeä esim. venyessä ja liikkuessa. Kainalo on jonkun verran kipeä ja olen edelleen varonut oikeaa puolta esim. nukkuessa enkä oikein viitsisi lyödä oikeaa puolta. Imusolmukkeiden poiston takia oikeaan käteen on jäänyt melko pysyvä turvotus, jota hoidetaan lymfa hoidoilla ja kompressio hihoilla. Turvotuksesta johtuen kädessä on melko pysyvä kiputila etenkin ranteessa ja käsivarressa sekä kyynärpäässä. Olen verrannut tunnetta esim. jännetupin tulehdukseen ja käsivarren lihasten tulehdukseen. Kipu on nykyään melko pysyvää, mutta vaihtelee lämpötilan, rasituksen ja käden asennon mukaan. Minusta myös tuntuu, että kädessä on ns. vanhuustautia, eli ns. luita kolottaa kylmällä tai sateella. Mene ja tiedä. Leikkauksesta johtuen myös olkapää työntyi eteenpäin ja siinä on valitettavasti myös kipua. Tämä on ollut jo vanha vaiva, olkapääkivut ovat olleet jo pitkään minulle riesana.

(Herätys)

Leikkauksen jälkeen minulle tuli kainalon ja selän paikkeille rasva/neste kertymä, hiukan ns. koirankorvan tapainen. Se vaivasikin pitkään. Vihdoin vuoden jälkeen alkuperäisestä leikkauksesta se poistettiin. Leikkaus tapahtui paikallispuudutuksessa minun pyynnöstä ja kesti n. 20 minuuttia ja tapahtui päiväkirurgiassa. Edelleen oikea puoli yläkehosta tuntuu hiukan turvonneelta verrattuna vasempaan puoleen, mutta tämä on todennäköisesti imunesteen huonosta kierrosta johtuvaa sekä "luonnollista" eripuolisuutta. Kuitenkin patin/koirankorvan poisto on helpottanut liikkumista ja käsi sekä olkapää tuntuvat olevan paljon luonnollisemmassa asennossa. Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen haava on parantumaan päin ja liikkuminen on vapaampaa. Kovia venytyksiä tai treenejä en ole tehnyt, samoin lymfahoito on ollut tauolla kunnes arpi on kokonaan parantunut.

Asia mikä minua kaikkein eniten häiritsee on lymfaturvotus. Ymmärrän, että naisia varmasti suurimmaksi osaksi pelottaa rinnan poisto ns. ulkonäkösyistä ja se on ymmärrettävää. Miehen näkökulmasta se ei välttämättä ole niin pelottavaa. Ei uuden arven ja nännin poisto, sekä mennyt symmetria mitään mukavaa ole. Ei sitä kehtaa nyt joka paikassa esittää, mutta esim. uimarannalla on oltava vaan rohkeana. Ja minulla on arpia entisestään, joten ei se ole niin pelottavaa. Toki esim. läheisillä ihmisillä voi olla vaikeaa etenkin aluksi suhtautua muuttuneeseen ulkonäköön, kun arpi kuitenkin muistuttaa sairaudesta. Samoin tietysti intiimi tilanteissa voi sattua kaikennäköistä, jos joudut selittämään mitä on tapahtunut ja miten kumppani suhtautuu ulkonäköösi. Mutta muistaakseni eräässä artikkelissa oli hyvä neuvo. Jos joku ihminen on sen verran sinusta kiinnostunut, että olet intiimi tilanteessa hänen kanssaan, niin todennäköisesti hän ei tässä vaiheessa enää kiinnostu pienistä kauneus virheistä. (jos haluaa arven laskea "pieneksi" kauneusvirheeksi"). Oma neuvo olkaa avoimia, sanokaa jos teitä muuttunut ulkonäkö pelottaa ja mitä kumppani on siitä mieltä. Näin kellään ei tule ikävää tunnetta. Miehenä olen tästä selviytynyt treeneillä. Vaikka en voi enää tehdä "kovia" treenejä niin jo kevyillä rintaliikkeillä leikatun puolen rintalihas on kasvanut isommaksi mitä terveen puolen. Tämä johtuu poistetusta lihaskalvosta. Näin symmetria on jonkun verran parantunut. Koskaan ei sitä samanlaiseksi saa, mutta kunhan vaatteet istuvat hyvin niin kaikki on ok.

(Aurinko ja rakastavaiset)

 

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, lymfaturvotus. Mielestäni sille annetaan liian vähän tärkeyttä. Jos se on tullakseen, se on käytännössä elinikäinen vaiva, joka saattaa tuottaa päänvaivaa arkielämässä. En viitsi enää kaikkia asioita käydä läpi, sillä olen jo niistä aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut. Kuitenkin lyhyesti, turvotuksen sattuessa raskaita taakkoja, korkeita lämpötiloja ja kaikkia ylimääräisiä vammoja ja traumoja on vältettävä. Mainitut asiat pahentavat entisestään turvotusta. Esimerkkinä lento matkustus. Kokemuksesta voin sanoa, että se on epämukavaa. Monille se on epämukavaa terveenä, mutta lymfaturvotuksen kanssa se on vielä epämukavampaa. Itsellä jo 4 tunnin lennon jälkeen käsi oli melkoisen kipeä ja esim. koneessa aterioiminen oli jopa kivuliasta, sillä en vain saanut kättä pidettyä "pöydän" päällä. Oletan tämän johtuneen huonosta istuma asennosta, jolloin käsi rupesi puutumaan ja kipeytyi. Pitkiä, 10 tunnin lentomatkoja kannattaa siis harkita, jos siis tykkää matkustaa. Muistutan kuitenkin, että älkää missään nimessä kuitenkaan rajoittako itseänne tämän takia. Käyttäkää hihaa, nostakaa lentokoneessa käsi ylös, liikkukaa. Matkustusta ei kannata tämän takia jättää pois, päinvastoin. Jos olet selviytynyt syövästä, niin tee ja näe maailmaa. Mitään järkeä ei ole haaskata aikaa istumalla kotona. Sen takia ei kannata selviytyä!

(Kuva jos haluatte)

Syövän yhteydessä keskustellaan paljon henkisestä jaksamisesta ja selviytymiskeinoista. Usein kuulee, kuinka syöpään sairastunut henkilö kärsii masennuksesta ja usein tämä masennus iskee ns. jälkeenpäin, hoitojen loputtua ja elämän ottaessa uuden suunnan. Eräs ihminen kirjoitti, kuinka 40 vuoden iässä sairastuttuaan 2 kertaa syöpään se oli henkisesti raskasta ja ajoi masennukseen ja laittoi miettimään elämää: kuinka 40 vuotiaana voi sairastua syöpään 2 kertaa? Itse olen sairastunut nyt 2 kertaa syöpään 26 vuoteen mennessä. Olen jaksanut mennä eteenpäin! Vinkkejä jaksamiseen on vaikea antaa, vielä vaikeampaa nuorelle henkilölle. Voin vain puhua omasta puolesta, koska mielestäni kaikki nämä väkinäiset "kyllä se siitä voivottelut ym. keskity tulevaisuuteen" eivät kaikille toimi. Tekopirteys ei kaikkia miellytä. Omia selviytymiskeinoja ovat olleet realistinen elämään suhtautuminen ja päättäväisyys. Ensinäkin, kun olet jo kärsinyt terveysvaivoista niin jossain määrin ymmärrät, että koskaan ei tiedä mitä voi sattua.  Terveyttä ei voi pitää itsestään selvyytenä! Toinen on päättäväisyys. Tiettyissä asioissa sitä voi olla itsepäinen kuin aasi ja sanonta "mennä läpi vaikka harmaan kiven" voi pitää paikkaansa. Onneksi sain tällaisen suhtautumisen syöpään. Olisipa samanlainen päättäväisyys eräissä muissa asioissa. Olen realisti, ymmärrän, että syöpä voi uusiutua. Koskaan ei tiedä mitä voi sattua. Mutta sen ei pitäisi estää elämästä. Kukaan meistä ei tiedä kuinka paljon aikaa meillä on, sairastuisitpa syöpään tai et! Elämä on lyhyt, aika kannattaa käyttää tärkeisiin asioihin ja läheisten ihmisten kanssa vietettyyn aikaan. Elämä on tässä hetkessä, huominen on vain unelmia!

(Kaipaus)

Muistakaa myös olla tarkkana hoitojen suhteen. Pyytäkää ja jopa vaatikaa itsellenne sopivia hoitoja, testejä ja mielipiteitä. Sairas tuntee oman kehonsa ja vaivansa. Niistä pitää puhua ja kysellä ja etsiä vastauksia. Lääkärit ovat ihmisiä ja erehdyksiä tapahtuu. Minua harmittaa lukea uutisia, kuinka joku ei saanut tarvittavaa hoitoa vain sairaalan henkilökunnan arvioinnin takia. Tämä koskee kaiken ikäisiä, terveitä ja sairaita. Olkaa tarkkana!

Koska olen nyt ns. "syövästä terve" ja omat ongelmat johtuvat nyt leikkauksesta ja imusolmukkeiden poistosta johtuvasta lymfaturvotuksesta, olen päättänyt lopettaa blogin kirjoittamisen. Kirjoittamis tahtini ei ole ollut päätä huimaavaa ja nyky tilanteesta kirjoittaminen on melko turhaa, sillä kunto ei tästä paljoa muutu ja niin kuin sanoin, lähitulevaisuuden ongelmat ja vaivat johtuvat turvotuksesta ja käden ja oikean yläkehon vaivoista. Niistä on melko turha puhua, sillä tilanne on mikä on, eli blogikirjoitukset olisivat käytännössä yhtä ja samaa.

(Nouse urheana)

Olen pyöritellyt ajatusta jatkaakseni bloggausta kenties valokuvauksesta, joka on noussut itsellä tärkeäksi harrastukseksi ja kenties asiaksi, josta tulevaisuudessa voisin tehdä jopa ammatin jossain muodossa. Jos siis päätän bloggailla, laitan linkin tänne, jolloin mahdolliset halukkaat, jotka ovat tätä kautta "tutustuneet" minuun voivat tulevaisuudessakin seurailla puuhiani. Sitä ennen kuitenkin minua voi varmaan jatkaa seuraamasta etenkin Instagrammin ja Twitterin kautta, jonne ahkerasti laittelen valokuviani. Tähän blogiin teen varmaan jonkun kirjoituksen ensi vuoden puolella, jos ja kun on taas tilanteessa tapahtunut muutoksia ja kuinka olen pärjännyt turvotuksen kanssa ja jos on jotain uusia kikkoja ja hoitoja mistä olisi muille kohtalotovereille apua. Kysymyksiä ja kuulumisia saa edelleen lähettää, vastailen kyllä niihin. Näin väliaikaisesti kuitenkin kiitos kaikille lukijoille, seuraajille ja kysymyksiä ja viestejä lähettäneille! Onnea ja menestystä!

Tämä on ollut 27 vuotiaan nuoren miehen kertomus sairastumisesta rintasyöpään ja selviytymisestä kahdesta syövästä 27 ikävuoteen mennessä. Mitä tunteita ja ajatuksia tämä sairaus on herättänyt ja mitä niksejä on tullut vastaan selviytyessä rintasyövän tuomissa haasteissa sekä rintasyövän ennakkoluulojen murtamisessa.

Luojan kiitos on perjantai, taas!

Kesä on vierähtänyt, syksy on pitkällä ja talvi koputtelee oveen. Vuosi on kulunut siitä, kun kuuli sairastuneensa taas syöpään ja pian sitä on jo vuosi leikkauksesta, vaikka toisinaan tuntuu, että se olisi tapahtunut vasta eilen. Aika on mennyt nopeasti, vaikka talvella rankkojen hoitojen aikana se tuntuikin matelevan.

(MS Vellamo)

 



Taas on lokakuu ja vaaleanpunainen kuu. Siihen ottamatta kantaa silmiini osui Taloussanomien artikkeli Syöpähoidoista Kaksi sairasta - kumman syöpähoitoon rahat riittävät? Lyhyesti syöpäpotilaiden elinaikaa ei enää pidennetä keinolla millä hyvänsä korkeiden kustannusten takia. Usein ennen syöpään sairastuneita hoidettiin kaikin keinoin vaikka syöpä olisi jo edennyt peruuttamattomaan vaiheeseen. Nyt potilaille ei välttämättä enää tarjota hoitoja vaan ainoa asia on kivunlievitys. Hoidot ovat rankkoja, mutta osa sairastuneista haluaa kokeilla kaikkea mahdollista. Nyt tilanteen jatkuessa kliininen ryhmä päättää, kenelle hoitoja annetaan ja kenelle ei. Eikö tämä pitäisi olla potilaan oma valinta? Kaikki eivät halua hoitoja, mutta on mm. niitä kenellä on lapsia ja jotka haluavat käyttää kaikki oljen korret. Nyt tämä "ryhmä" päättää kohtalostasi. Kuinka valita 70 vuotiaan ja 30 vuotiaan väliltä? Kenellä on oikeus elää? Valitettavaa tässä on se, että raha vaikuttaa tähän. Kirjoittelin talvella, kuinka syöpähoidot ja lääkkeet ovat luvattoman kalliita. Tässä nähdään tulos mikä johtaa hinnoittelusta. Haluatko jatkaa hoitoja, mene yksityiselle. Entä jos ei ole rahaa? Näinkö hyvinvointi valtio rupeaa kohtelemaan syöpäpotilaita. Voin kuvitella, kun 35 v. äiti saa kieltävän päätöksen hoitojen jatkamisesta ja elinajan pidentämisestä. Siinä voi olla mukavaa selvittää lapsille, minkä takia näin käy!

(Koskaan ei unohdu)

Kesä tuli ja meni, kauniita päiviä oli useita ja sitä yritti nauttia niistä mahdollisimman paljon. Helteitäkin oli mukavasti. Viime kirjoituksessa kommentoin kovasti, kuinka helteet voivat tuntua tukalilta imusolmukkeiden poiston jälkeen, jolloin kuumuus ei ole suositeltavaa. Huomasin, että loppukesästä keho tottui lämpimiin säihin ja esim. käden turvotus ei ollut niin radikaalia, tai ainakin se kova vaihtelu hävisi. Suomessa on totuttu valittamaan säästä, milloin on liian kylmä ja milloin liian kuuma. Muistutin useita, että helteiden väistyessä syksyn kylmien viimojen tieltä kesää muistellaan lämmöllä kuinka sitä oli mukavaa. Ja näinhän siinä kävi. Minäkin olen nyt viimeisen kuukauden aikana ollut jo useita viikkoja kipeänä melkein vuoden oltua enemmän tai vähemmän ilman flunssaa. Syksy tekee tehtävänsä. Pienenä huomiona, sytostaatteja saaneiden henkilöiden kehotetaan olemaan tarkkoina terveyden suhteen vuoden ajan sytostaattien loputtua ja ihan tavalliseen flunssaan kannattaa suhtautua vakavasti. Pyytäkää esim. verikokeita tarkastamaan mahdollisia tulehduksia varten.

(Yön suojassa)

Lymfahoidot ovat jatkuneet läpi kesän ja syksyn. Valitettavasti flunssa esti muutaman hoitokerran, joten taukoa hoitojen välillä tuli, jolloin käsi kyllä heti antoi merkkiä mm. lisääntyneen hermokivun muodossa. Sairaana ei siis saa antaa lymfahierontaa, sillä olo voi pahentua ja tavallinen flunssa voi vain kärjistyä. Se paras keino turvotuksen estoon, eli hiha, on vieläkin auki. Edellinen hiha hiillosti ikävästi peukalosta, joten päätimme lähteä hakemaan eri valmistajalta hihaa peukalon kanssa. Valitettavasti, kun valmistaja oli uusi, niin mitat eivät ihan täsmänneet, joten hiha koe pukemisen jälkeen lähti takaisin korjattavaksi. Miksi tämä kaikki vaiva? Koska joka lähteestä katsoessa ja kysyessä kompressio hiha on se paras ja kenties tärkein keino estää ja hoitaa lymfa turvotusta. Hiha on ns. elinikäinen (toki se tulee päivittää uuteen n. 1-2 kertaa vuodessa, mutta malli ja mitat pysyvät samoina), joten on elintärkeää löytää juuri oikeanlainen hiha itselle. Jos se on löysä, pitkä tai hiertää ja puristaa väärästä paikasta, niin hihan itu menee, ei sitä vääränlaista hihaa kukaan halua käyttää. Toivottavasti nyt tulee sellainen hiha, mikä on juuri passeli.

Esimerkki minkälainen hiha nyt tulossa, ainoa ero, että minulle tulossa kainaloon ylttävä ilman olkapäätä.

 

 

Yleisvointi on mielestäni hyvä, suuria muutoksia ei enää tässä vaiheessa tapahdu, vaan nyt voidaan jo katsoa tulevaisuuteen ja hiukan päätellä miten jatketaan. Vastustuskyky on palautunut melko ennalleen sytostaattien jälkeen, tosin onhan tässä jo kulunut melkein puoli vuotta niiden loppumisesta, joten korkea aikakin oli. Tosin edelleen täytyy muistaa, että keho oli todella heikko tuona aikana, joten rauhallisesti on otettava, sen takia olenkin suht. tarkkana flunssan kanssa. Tuntuu, että väsymystä esiintyy kuitenkin ajoittain ja kunto ei kuitenkaan ole 100% verrattuna ennen sairastumista ja leikkausta. Tosin tähänkin varmasti vaikuttaa tuo talvi, jonka aikana kunto laski vaikka kuinka sitä yritti pitää itsensä kunnossa. Suosittelenkin kaikille sytostaattihoitoja läpikäyviä ja käynneitä pitämään huolta kunnosta ja liikkumaan mahdollisimman paljon ja jos se liikunta ei ole maittanut, niin nyt on korkea aika opetella nauttimaan ja lähtemään ulos ja nauttimaan siitä, että pääsee liikkumaan (kaikki oman kunnon ja rajoitusten mukaan). Missään nimessä paikoilleen ei kannata jäädä, vaan jotain kannattaa tehdä. Näin myös hoitojen loputtua sitä on helpompi palata normaaliin arkeen ja saada elämä takaisin raiteilleen ja keho taas toimimaan kunnolla. Uskon, että omalla liikkumisella läpi talven on ollut positiivisia vaikutuksia oman kunnon nopeaan paranemiseen.

 

(Taipumaton) 

 

Käden tila rupeaa olemaan suhteellisen selvä, isoja muutoksia ei enää voi odottaa ellei jotain radikaalia tule sattumaan. Turvotus on "kohtalainen", eroa käsien välillä on n. 3cm paksuimmasta olkavarren kohdasta mitattuna. Se ei vielä mielestäni ole paha ja onneksi omaan suht. paksut kädet luonnostani, joten sitä on helppo peitellä ilman sen suurempaa tutkimista. Sormet kyllä ovat välillä nakkimaiset, mutta minkä teet. Hermo kipua esiintyy päivittäin. Samoin jännetupin ja käsivarren tulehdusta muistuttavia tiloja. Kaikki riippuu tietysti mitä tekee ja käykö hoitoja läpi ja onko hihaa ja lymfahoitoja käytössä. Onneksi lihasatrofiaa ei ole ja käsi on käyttökelpoinen (kiitos vankan uskomuksen liikkumiseen ja vaikka pientenkin harjoitteiden tekemiseen). Varovainen täytyy olla ja edelleenkin vammojen, palamisen ym. välttäminen on enemmän kuin suositeltavaa välttyäkseen turvotuksen ja näin kipujen pahenemiselta. Vaikka paljon tässä ns. "valitan" niin muistutan että käsi on käyttökelpoinen ja et ole yksikätinen, vaikka varovainen ja paikoitellen tarkka on oltava! Huonomminkin voi olla!

 

Vuosikontrolli oli ja meni ja mitään merkittävää ei selvinnyt. Valitettavasti "koirankorvaan" ei vieläkään otettu sen isompaa kantaa, tosin nyt odotan plastiikkakirurgin vastaanottoa, jolla toivottavasti vihdoin selviää poistetaanko se ja oikeastaan milloin poistetaan. Asia on häiritsevä ja mm. nukkumista osittain häiritsevä. Arpea olen hoitanut Kelo-Cote voiteella, joka on vaalentanut sitä jonkun verran. Pääasia on, että arpi ei muutu paksuksi ja punaiseksi, mitä minulle on tapahtunut ennestään. Rinta on kuulemma herkkä arpien paksuuntumiseen. Suosittelen kaikille kysymään asiasta hoitavilta lääkäreiltä ja paneutumaan asiaan. Arpi ei muutenkaan tunnu mukavalta, niin kaikki hoidot ovat hyvästä.

 



(Syksyn tuuli)

 

Olen kuullut paljon ja minua jopa varoitettiin hoitojen päätyttyä masennuksen voivan iskeä. Hoidot muuttuvat normaaliksi arjeksi ja hoitajat, sekä muut potilaat muuttuvat tutuiksi. Tämän loputtua ja olon ollessa huono sitä voi olla herkkä masentumaan ja palaamaan takaisin normaaliin elämään. Olen kuullut, että jotkut jäävät jopa masennuksesta sairaslomalle syöpähoitojen jälkeen. En yhtään ihmettele, sen verran rankkoja ne ovat. Niin kuin mainitsin edellisessä blogissa, niin kiinnostuin sairastuttua valokuvauksesta ja sitä kautta olen löytänyt uuden harrastuksen ja näin saanut tekemistä, muuta ajateltavaa sekä kannustusta saliharrastuksen lisäksi. Kesä ja syksy ovatkin menneet harjoitellessa valokuvausta ja onpa tässä jo ajatus pyörittänyt, että alaa voisi tehdä ammatiksi muuttuneen tilanteen vuoksi. Sainpa kuvia ja kirjoittamani jutun julkaistuksi paikallisessa lehdessä. Toisten ovien sulkeutuessa toiset ovet saattavat aueta. Täten edelleen kehotan kaikkia sairastuneita etsimään omaa puuhaa liikkumisen lisäksi. Auttaa kummasti jaksamisessa ja arkeen palaamisessa, sekä uusien haasteiden ja ilojen löytämisessä Syövän jälkeen.

 

(Syksyn sävel)

Kommentoikaa ja jakaa, nauttikaa syksystä ja jokaisesta hetkestä!

PS. Minusta tehtiin artikkeli syöpä lehteen Harvinainen tapaus Kiitos mahdollisuudesta tuoda tätä ikävää sairautta esille ja Katja Repo haastattelusta ja Eeva Anundi kuvista!

 

 

 

 

 





Kesä terveiset

Taas on tovi vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta ja kas kummaa myös kesä rupeaa olemaan puolessavälissä, aika kuluu nopeasti. Kohta tässä on vuosi kulunut siitä, kun tieto syövästä tuli esille ja elämä otti uuden suunnan.

(Urbaani löytöretkeily)

 

Vihdoinkin kylmyys on väistynyt ja sitä pääsee nauttimaan helteistä. Kuitenkin kaikkihan eivät helteistä nauti, esimerkiksi sairaat ja vanhemmat ihmiset. Valitettavasti myös omalla kohdalla ei voida enää puhua nauttimisesta. Valittaa ei pitäisi, sillä ei kylmyyskään ole hyvä ja kaikkiin olosuhteisiin kyllä tottuu ja elämästä täytyy nauttia olkoon kylmä, kuuma, sateista tai aurinkoista. Mutta nykytilasta johtuen tuo kuumuus vaikuttaa negatiivisesti vointiin, joten valaistaan vähän asioita. Kirjoittelin jo aikaisemmin, että imusolmukkeiden poiston jälkeen turvotusta lisää kuumuus. Esimerkiksi sauna ei ole suositeltavaa. Nyt kun ulkona on 30 astetta, niin esim. auto on 60 asteinen "sauna". Etenkin jos ei ole ilmastointia, niin jo lyhyt ajomatka lisää heti turvotusta kädessä. Sitten kun kotona on myös kuuma, niin olo ei juuri helpota ja nukkuminen on epämukavaa. Eihän sille mahda mitään elettävä on. Kompressio hiha olisi hyvä pitää tällaisina päivinä, valitettavasti oma hiha rupeaa olemaan jo liian löysä, jotta siitä todellista hyötyä olisi.

Kompressiohiha on eräs tärkeimmistä turvotuksen estäjistä/avuista. Kaikillahan turvotusta ei esiinny, vaikka imusolmukkeet olisi poistettu, mutta kellä turvotusta on, niin hihan pitäminen on suotavaa. Itse sain hihan jo talvella, hoitojen alkutaipaleella. Valitettavasti kun on ohuet ranteet ja paksut olkavarret, niin standardikoot eivät ole se paras vaihtoehto vaan mittatilaustyö on ainoa oikea ratkaisu. Kuitenkin kun hain hihaa, niin mittatilaus hihaa ei lähdetty hakemaan, vaikka olisi. Mutta kun hoidot olivat meneillään, niin päätettiin, että koska turvotus muuttuu hoitojen loputtua, niin ei kannata hankkia mittatilauksena hihaa. Sain siis sellaisen hihan, joka kyllä oli sopivaa kokoa olkavarresta, mutta oli jo löysä ranteesta ja on nyt entisestään muuttunut löysemmäksi. Kaikki siis jotka olette hihaa hankkimassa, niin olkaa tarkkoina, että saatte juuri oikeata kokoa, eikä mitään kompromissia. Liian löysä hiha ei auta, vaan voi jopa pahentaa tilannetta puristaen vääristä kohdista. Puristuksen kun pitäisi poistaa nestettä sormista aina olkapäähän saakka, eikä esim. päinvastoin.

Yleensä seuraava hiha hankitaan sitten lymfahoitojen alettua, jolloin voidaan ruveta päättelemään käden lopullista kokoa ja turvotusastetta. Olen nyt käynyt kolmessa lymfahoidossa ja näillä näkymin neljännen kerran jälkeen ruvetaan hankkimaan uutta hihaa, todennäköisesti mittatilauksena. Lymfahoidoista on ollut apua minulle ja eron on kyllä huomannut. Kun toisen ja kolmannen hoidon välissä oli reilut kolme viikkoa taukoa, niin huomasi, kuinka käsi turposi takaisin entisiin mittoihin. Suotavaa noissa hoidoissa on käydä noin kerta viikkoon tietyn ajan, jonka jälkeen taukoa ja sen jälkeen uutta sarjaa hoitoja. Lymfahoidot yhdessä hihan kanssa auttavat useimmiten turvotuksen kanssa. Myös esim. kinesioteippauksen on todettu auttavan, tosin oikean teippaus tekniikan omaavia terapeutteja on vähän, sillä kurssit ovat harvassa. Mutta jos teille tarjoutuu mahdollisuus teippaukseen, niin kokeilkaa ihmeessä!

(Panoraama rantapuisto)

Muuten asiat ovat edenneet rauhallisesti samaa kaavaa noudattaen. Kävin ns. puolen vuoden tarkastuksessa kirurgin juttusilla. Kainalo/selkä pattiin ("koirankorva") hän ei sen kummemmin ottanut kantaa, ainoastaan sen verran, että tällä hetkellä leikkausta ei edes harkita, joten sitä on vain elettävä sen kanssa. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa siihen voidaan puuttua, jotta symmetria palautusisi ja ylimääräinen kipu ja epämukava olo katoaisi. Arvelle hän suositteli käytettäväksi Mefiform sidosta/teippiä, joka estäisi arven liikakasvua. Tätä esiintyy paljon etenkin rinnan kohdalla ja minulla on jo ennestään ollut ongelmia sen kanssa ja onpa yhtä arpea jopa "höylätty" pienemmäksi huonoin tuloksin. Tuota sidosta käytetään päivittäin n. puolen vuoden ajan 24h vuorokaudessa. Valitettavasti sidos ei ole halpa, eikä yksi paketti kestä paria viikkoa pidempään. Otinkin käyttöön Kelo-cote voiteen, joka ajaa suht. samaa asiaa. Voide ei ole myöskään halvimmasta päästä, mutta pidän sen helppoudesta, sillä tuo sidos/teippi tahtoi koko ajan irrota. No ajatuksena kuitenkin pehmentää arpea ja poistaa punoitusta sekä estää mahdollista liika kasvua. Katsellaan kuinka toimii.

Kesä on mennyt rauhallisissa tunnelmissa yrittäen nauttia kesästä ja elämästä keskittyen positiivisiin asioihin, vaikka kaikissa elämäntilanteissa se ei tietenkään mahdollista olekaan. Kuntosalilla käyntiä olen jatkanut samaan malliin ja sen lisäksi käyn 3 kertaa viikossa n. 40 minuutin kävelyllä nostaen myös hieman aerobista kuntoa ja jaksamista. Harkinnassa on nyt, että ottaisin tilalle aamulla tehtävän 15 minuutin HIIT treenin, jossa vuorotellaan juoksemista ja kävelemistä/hölkkäämistä. Mielestäni tuo on paras muoto laihdutukseen ja toisaalta lihasten säästämiseen. Toki kaikki järkevästi, sillä keho on vielä heikko, vaikka hyvin olen rankoista hoidoista palautunutkin. Painoa talven korkeimmasta painosta on nyt lähtenyt noin 7 kiloa, joka tietysti oli pääosin nestettä, mutta on sieltä ehkä hiukan rasvaakin palanut. Suosittelen kyllä kaikille painon hallintaa näin rankan sairauden jälkeen, sillä syöpäpotilaalle ei ylimääräisestä painosta ole kuin haittaa. Se auttaa myös mielialassa, sillä vaikka keho on arpeutunut, niin se ei tarkoita, että ei voi näyttää hyvältä ja terveeltä. (Ja jokainen on sen näköinen mikä on, ei kaikkien tarvitse olla langanlaihoja tai muskelikimppuja, mutta hyvää oloa tuova terve ulkonäkö johon on tyytyväinen ja joka tuo iloa on mielestäni aina tavoitettavaa. Tekosyitä ei ole, selvisithän juuri syövästä, joten mikä sinua enää estää?) Ja liikunta ja liikkuminen todistetusti auttaa masentuneisuudessa ja tuo iloa ja mielihyvää. Muistettava on kuitenkin olla ylirasittamatta itseään ja aiheuttamasta ongelmia. Ruokavaliolla saa jo paljon aikaiseksi ja se on hyvä lähtökohta. Sohvalle ei kuitenkaan kannata jäädä makaamaan.

Seuraavaksi minulla edessä on vuositarkastus. Toivon, että vuositarkastuksessa vihdoinkin otettaisiin sitten kantaa koirankorvaan. Pääsin myös geeni/perinnöllisyys tutkimukseen, kiitos siitä HUS:n minua hoitaneen kirurgin, joka laittoi paperit eteenpäin. Geeni tutkimuksessa koitetaan selvittää, onko minulla geenejä, jotka altistavat rintasyövälle tai syövälle yleensäkin. Kaikkihan eivät tällaista edes halua selvittää, sillä tieto pelottaa. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvä tietää ja esimerkiksi jälkikasvua harkittaessa mielestäni nämä asiat olisi hyvä ottaa huomioon, sillä nämä ovat perinnöllisiä asioita, enkä itse haluaisi ainakaan omia lapsia altistaa syövälle, jos se minusta on kiinni. Mutta jokainen tekee omat päätökset haluaako tutkimuksiin vai ei ja mitä tutkitaan. Vastauksia kuitenkin odottaen.

(Talo, jonka rakensit saarelle)

Jos teille herää jotain kysymyksiä hoidoista, jälkivoinnista ym. niin laittakaa rohkeasti kysymyksiä, vastailen mielelläni niihin. Näihin kuulumisiin toivotan kaikille hyvää kesän jatkoa!
Lukekaa, kommentoikaa ja jakakaa!

Kuiskaus myrskyssä

Näin rupeaa kesä olemaan vihdoin ovella ja pitkä talvi takanapäin. Ensimmäiset tämän vuoden kelit, jolloin on nauttinut ulkona olemisesta on vihdoin koettu. Ja myös kunto on ollut sellainen, että on oikeasti voinut sanoa nauttineensa ulkona olemisesta, eikä se ole tuntunut pakolliselta lenkiltä kaiken huonon olon keskellä. Kaikenlainen tekeminen rupeaa jo herättämään edes jotain uskoa. Näinhän se ei vielä muutama kuukausi sitten ollut.

Jokaisessa oppaassa ja neuvossa syöpään sairastuneita kannustetaan tekemään, liikkumaan, antamaan aikaa itselleen ja yrittämään nauttia elämästä. "Sairaudesta huolimatta kannattaa siis lähteä mahdollisimman nopeasti takaisin muiden ihmisten pariin, harrastuksiin ja vapaa-ajan rientoihin". "Terve itsekkyys ja oman ajan sekä tilan ottaminen, ovat keinoja selviytymiseen". Syöpä pitäisi "unohtaa" eikä antaa sen määrätä elämää. Helppo sanoa, mutta onko se niin helppoa toteuttaa? Kivut, paha olo, oman minä kuvan muuttuminen ja jopa kuoleman pelko vievät ajatukset sairauteen. "Hoidot heikentävät yleiskuntoa ja liikuntakykyä. Urheilemaan tottuneelle on kova paikka joutua osittain sänkyyn sidotuksi". Tuttu ja turvallinen arki rutiinein on poissa. On vain sairauteen liittyvät asiat. Pahimmassa tapauksessa harrastus/harrastukset on poissa ja huono fyysinen kunto estävät vapaan liikkumisen ja ovat jopa haittana ihmissuhteille ja kontakteille. "Kenelle ylipäänsä pitäisi kertoa?". "Löytyykö maailmasta sellaista ihmistä, joka uskaltaa tulla rinnalleni ja sairaudesta huolimatta voi minua rakastaa ja minuun kiintyä?". Tilanne kuulostaa tukalalta, tuskaiselta. (Edellä olevat lainaukset olivat Suomen Syöpäpotilaat syöpäpotilaiden oppaista lainattuja www.syopapotilaat.fi)

 (Olenko hylätty?)

Niin kuin moni on varmaan sen jo käsittänyt, sali kehonrakennusmielessä on ollut minulle tärkein harrastus moneen vuoteen. Upotin asian ympärille suurimman osan vapaa ajasta tavalla tai toisella. Sairastuessa muuttuneen tilanteen vuoksi tekemistä ei yhtäkkiä ollutkaan. Sali harrastus kun oli leikkauksen jäljiltä tauolla pari kuukautta ja senkin jälkeen se on ollut satunnaista kevyttä "jumppailua", ei samanlaista aikaa ja voimia vievää kuin ennen sairastumista. Harrastusten ja tekemisen puuttuminen taas ajaa helposti masentuneisuuteen, miksi taistelen?

Innostuin syksyllä kuvaamisesta ja leikkauksen jälkeen tuli hankittua ensimmäinen järjestelmä kamera. Vaikka talvi ei ole paras mahdollinen aika sairaan ihmisen liikkua ulkona kuvailemassa sain silti paljon aikaa kulumaan opetellessa erilaisia kuvaukseen liittyviä asioita. Huonoina päivinä saatoin viettää useammankin tunnin katselemassa netissä kuvia ja hankkimassa inspiraatiota ja tietoa. Tämä vei hyvin syöpään liittyviä ajatuksia pois. Nyt sekä sään että kunnon parantuessa onkin ollut ilo päästä ulos kuvailemaan ja kokeilemaan talven aikana opeteltuja kikkoja. Lisänä tulee tietenkin liikkuminen ulkona, joka onkin sairaudesta palautuvalle tärkeää jo ihan perus kunnon parantamisen kannalta. Et voi otaksua, että heti hoitojen jälkeen voit juosta maratoneja. Aloitettava on kevyesti. Huomiona kuitenkin en ole jättänyt sali harrastusta ja aion jatkaa sitä tavoitteellisesti näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Emme voi valita vastoinkäymisiä, mutta voimme valita kuinka kohtaamme ne!

Huom! Jos sinulla on perhettä, lemmikkejä, riippuvaisia henkilöitä tai olet yksityisyrittäjä, niin tuskin tekemisen puute vaivaa sinua, vaan päinvastoin tekemistä voi olla jopa liikaa sairastuneelle henkilölle. Toisaalta uskon, että sairastuneen kovia hoitoja läpikäyvän henkilön on myös muistettava antaa aikaa myös itselle, eikä rasittaa itseään liikaa ja ajaa elimistöä loppuun. Etsikää jotain omaa juttua elämään, olipa se sitten ostoksilla käynti, hemmottelu tai vaikka postimerkkien keräily. Viettäkää aikaa perheen kanssa touhuten ja kannustakaa jatkamaan!

(Lukittuna)

 

Oma kunto jatkaa pikku hiljaa nousua. Ensimmäiset 3-4 viikkoa olivat kunnon palautumisessa nopeimpia, joka päivä olo oli parempi kuin edellisenä päivänä. Sen jälkeen tahti ei ole ollut yhtä nopeaa, mutta ero nykyisessä olossa verrattuna sytostaattihoitojen kuntoon on iso. Toki sitä on vieläkin väsynyt ja esimerkiksi illalla sitä on jo varsin poikki, ei sitä energiaa liikaa ole.

Rinta on jonkun verran arka ja nukkuminen leikatun puolen kyljellä on jokseenkin hankalaa. Tietysti käden kanssa on oltava varovainen, ettei sen päälle jää makaamaan, muuten turvotus on taattu. Turvotuksesta puheenollen, se on pysynyt kädessä melko samanlaisena. Huomiona nyt tein, että muutaman päivän kestänyt helle ei ollut paras mahdollinen sää käden kannalta. Jo 5 min ajomatka kuumassa autossa tuntui tuovan sentin pari lisää ympärysmittaa käteen ja se tuntui kipeältä. Saunassa käyminenhän ei ole suositeltavaa imusolmukkeiden poiston jälkeen, joten tuo menee vähän samaan kategoriaan. Tämäkin varmasti on yksilöllistä, kuinka paljon sitä luonnostaan sietää kuumuutta. Ja tietysti käden palamista on varottava ja yleensä liiallista rasitusta ja vammoja, kaikella kun on riskit lisätä turvotusta. Kompressio hihaankin kannattaa käyttää. Itse käytän sitä harjoitusten yhteydessä. Muutenhan se ei kovin mukava ole ja helteillä ei kovin hyvältä tunnu ja jos suoraan sanotaan, niin minua se vituttaa suunnattomasti, mutta minkä teet. Jos sinua se ei haittaa ja hiha on oikean kokoinen ja tuntuinen, niin käytä ihmeessä vaikka joka päivä, kyllä siitä apua on.

Kävin ensimmäisessä lymfaterapiassa, tuntui kyllä hyvältä. Käsittely oli erittäin kevyttä näin alkuun ja rentouttavaa ja tuntui heti auttavan ohjaamaan nesteitä pois. Ei käsi entiselleen palannut, en sitä odottanutkaan, mutta helpotusta kyllä tuli. Joillekin saattaa tulla ensimmäisen lymfahieronnan jälkeen huono olo, kun nesteet lähtevät kiertoon ja mahdolliset sytostaatti jämät lähtevät liikkeelle, minulle tätä ei tullut. Huomiona kuitenkin, kerran venyttelin liian ahkerasti ja mielestäni silloin nesteitä lähti liikkeelle ja huono olo ja jopa pientä kuumetta oli pari päivää. Voi olla, että oli vilustumista, mutta oletan, että johtui nesteiden liikkeelle lähdöstä. Pääsin muuten näin nopeasti lymfahoitoihin kiitos työterveyden huollon ripeän toiminnan. Kunnallista lähetettä odotan vieläkin, sillä kesälomien takia asiat etenevät siellä hitaasti.

Kävin myös UÄ:ssä tarkistamassa kainalo patin, jos se olisi ollut nestettä ja sen olisi voinut punktoida. Näyttää kuitenkin, että se on rasvaa ja odottelenkin nyt plastiikkakirurgialle käyntiä arvioimassa, jos sen voisi leikata. Nythän se häiritsee jokapäiväistä toimintaa ja työntää ikävästi kättä eteenpäin ja esim. olkapää on ollut kipeä tämän takia. Myös lähellä rintaa löytyi muutaman sentin kokoinen nestekertymä, mutta sitä ei lähdetty punktoimaan, sillä todennäköisesti nesteet kerääntyisivät vain takaisin. Joten kyllä itsellä imusolmukkeiden poisto vaikutti vahvasti leikatun puolen neste kiertoon. Näinhän se ei kaikilla ole. Epäilen, että lapsuuden hoidot voisivat olla osa syynä tähän. Näillä kuitenkin mennään. Pääasia on, että asioita ei jätetä oman onnensa varaan, tulevat vaivat pyritään hoitamaan ja kuntoa pidetään yllä, jotta tervehtyminen olisi mahdollisimman sujuvaa ja kroonisia ongelmia olisi mahdollisimman vähän.

(Satama panoraama)

 



Ps. Vaikka paljon puhutaan syövän unohtamisesta ja tässäkin tekstissä kannustan ihmisiä elämään mahdollisimman normaalisti niin se ei tarkoita, että kaikki syöpään liittyvä pitäisi unohtaa ja laiminlyödä. Ei sitä pysty. Se on sairaus, joka helposti kulkee mukana läpi elämän ja muistuttaa olemassa olostaan. Et voi teeskennellä, eikä pidäkään. Älä anna sen ohjata, mutta älä myöskään unohda sitä ja laiminlyö itseäsi, koska nyt luulet kaiken olevan takanapäin ja kaikki pitäisi vain väkisin unohtaa. Lue, kysy, etsi neuvoja kuinka parantaa omaa vointia ja mitä voit itse tehdä syöpää vastaan taistelussa. Huonoin neuvo, jonka itse sain oli "Unohda syöpä". Ei, sitä ei pidä yrittää väkisin unohtaa, niin fyysiset kuin myös henkiset arvet ovat muistutuksena sinulle joka päivä. Syövän kanssa on opittava elämään, se on hyväksyttävä ja yritettävä etsiä hyvät hetket elämässä kaikesta huolimatta!

 

Lukekaa, kommentoikaa, jakakaa. Hyvää kesän alkua!