Sivut

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kevään pilari

Näin rupeavat olemaan hoidot takana. Leikkauksesta sytostaatti hoitojen loppumiseen meni lähes 6kk. Tämän aikana on tapahtuneet ns. perus asiat, kunnon rapistuminen, voinnin huonontuminen, heikkous ym. Mitä käteen jäi?

Viimeisissä tiputuksissa rupesivat suonet olemaan jo "huonossa" kunnossa ja suonta piti jo hiukan etsiä. Viimeisessä tiputuksessa sitten ei touhusta meinannut tulla mitään, kun ei suonet enää vetäneet, onneksi kyynärtaipeeseen sitten sai kanyylin menemään. Huonona puolena tietysti ei kättä voinut taivuttaa, mutta onneksi tiputus kesti vain reilun tunnin. Gemzar on kudos myrkyllinen ja jo tiputus vaiheessa voi esiintyä kipua. Minulla kipeytyi sitten käsi kunnolla pari päivää viimeisen tiputuksen jälkeen. Käteen ilmestyi kunnon kuhmuja ja vielä kahden viikon päästä jälkiä ja pientä kipuilua esiintyi. Onneksi ei ole pysyvää, ikävää on olla, kun molemmat kädet ovat kipeinä.

(Maaliskuu 2014)


Paluu ns. arkeen jatkunut pienin askelin. Veriarvot ovat odotettavasti huonot, tosin voisivat varmaan olla huonompia. Hengästyminen tulee vielä helpommin mitä ennen, lihakset menevät hapoille pienellä vaivalla, voimaa tai jaksamista ei kauheasti ole. En esimerkiksi jaksa kuvitella, että tekisin 8 tunnin työpäivän ja sen jälkeen vielä harrastaisin jotain. Ylistys niille, jotka käyvät töissä sytostaatti hoitojen aikana. Vaikka ei työ fyysistä olekaan, vaiva se on pienikin. Leikatun puolen kädessä turvotus on pysynyt ja valehtelematta joskus nukkuminen väärässä asennossa kyllä tuottaa epämukavaa tunnetta niin kädessä kuin rinnassa. Ei sitä vielä ole edes leikkauksesta palautunut. Samoin kainalon alla oleva turvotus, "koirankorva" on tallella ja näillä näkymin vaatii jonkinnäköisen korjausleikkauksen. Nythän se häiritsee ja "työntää" olkapäätä eteenpäin, mikä taas aiheuttaa särkyjä ja lihas epätasapainoa. Leikkauksen jälkeenhän opetetaan, hartiat taakse ryhti kunnossa.

Näin siis tästä eteenpäin pitkä kuntoutus jakso. Veriarvojen korjaantuminen vie aikaa ja siten tietysti myös voimien ja jaksamisen palautuminen. Keho tarvitsee aikaa korjatakseen itsensä. Painoa tullut n. 2kg lisää sytostaattien alkamisesta, joka ei mielestäni kovin paha ole. Pahin nestepöhö tuntuisi olevan poissa, mutta epäilen, että nuo 2kg lähtee kyllä nesteen muodossa pois, kun viimeiset sytostaatit poistuvat kehosta. Painoahan pitäisi sitten pudottaa lisää, rasvasta ja ylimääräisestä painosta ei syöpäsairaille ole muuta kuin haittaa. Liikkumista on näin siis lisättävä, tietysti sitä mukaa miten kunto sen sallii. Odotellaan sitten, mitä fysioterapiassa käy, sen jälkeen on suuntakin selvempi.

Terveitä elämäntapoja pyrkinyt jatkamaan läpi koko hoito jakson ja niitä myös jatkanut. Proteiinipitoista ruokavaliota, hyviä rasvoja ja varsin pienet hiilihydraatit. Olon korjautuessa ja liikkumisen lisääntyessä sitten lisätään hiilihydraatteja ruokavalioon. Painonhallinnan kannalta kuitenkin maltilla otettava ja odotettava aineenvaihdunnan palautumista normaaliin ja ylimääräisiä läskejä sitten polttamaan. Vitamiineja olen syönyt monta vuotta. Nyt lisään ruokavalioon myös lisä glutamiinin, josta ennen tunsin saavani apua flunssaan ja vastustuskykyyn. Kokeillaan myös spirulina jauhetta palautusjuomassa, jospa sekin lisäisi energiaa. Olen myös välillä juonut pieneksi hyvinvointi hitiksi muodostunutta pakurikääpä teetä, jonka senkin pitäisi parantaa immuniteettia. Mene ja tiedä, mukava juoma ja pienikin apu on apu! Mitään taikakeinoa ja taikapilleriä tuskin löytyy parantamaan kuntoa yhdessä yössä ja keholla menee aikaa korjatakseen itsensä. Lisäravinteita kannattaa kokeilla, mutta niiltä ei kannata mitään ihmeitä odottaa. Itse olen pitänyt mielen avoinna kaikelle, niin kokeillaan nyt edellä mainituilla keinoilla auttaa kehoa parantumisessa. Kunpa se vain olisi nopeaa ja helppoa. Arvioisin, että loppuvuosi menee ennen kuin olo ja kunto on sama kuin ennen leikkausta. Tämä siis hyvässä lykyssä, tosiasia on, että varovainen ja maltillinen on oltava. Esimerkiksi sairastumisia täytyy varoa seuraava vuosi ja jopa perus flunssan kanssa on oltava tarkkana, jotta se ei muutu miksikään vakavammaksi.

(Heijastus)

Palailen sitten taas kun saadaan kuntoutus ja parantuminen käyntiin ja toivottavasti myös fysioterapia, jolloin viimeistään näkee missä mennään leikatun puolen käden kanssa. Kommentoikaa ja lähettäkää rohkeasti kysymyksiä! Yhä useampi mies sekä nuori aktiivinen ihminen sukupuolesta riippumatta sairastuu rintasyöpään! Tietoa jakamalla ja kyselemällä on helpompi palata takaisin aktiiviseen arkeen ja harrastusten ja normaalin elämän pariin.