Mitä oli menetetty

24.9.2013 tuli soitto kotiin, biopsiassa oli paljastunut kuhmun olevan syöpäkasvain. 26.9.2013 oli tapaaminen lääkärin kanssa. Blogissa vihaajat vihaa 23.10 kuvailen tätä tarkemmin, mutta lyhyesti vielä tapahtumista: Lääkäri kertoi varsin suppeasti tilanteestani, lyhyesti mainitsi rinnanpoiston ja kainalon tyhjennyksen ja siitä johtuvia haittoja, joita saattaa tulla. Yritettyäni kysellä lisätutkimuksista ja vartijasolmuke tutkimuksesta ei lääkäri tätä suostunut tekemään, vaan aika varattiin suoraan leikkaukseen.

Järkyttyneinä tästä kaikesta minä ja läheiseni rupesimme ottamaan selvää, missä lisätutkimuksia voisi suorittaa, mm. mahdollisuutta hoitaa asia työterveyshuollon kautta. Sain eri syöpäyhdistysten kautta suosituksen kääntyä Helsingissä sijaitsevaan Suomen johtavaan yksityisklinikkaan ja siellä työskentelevään nuoriin rintasyöpäpotilaisiin erikoistuneen lääkärin puoleen. 6.10.2013 oli tapaaminen lääkärin kanssa. 12.10.2013 minulla oli jo aika varattuna leikkaukseen PHKS, eli aikaa oli varsin niukasti etsiä vaihtoehtoja. Keskustelu oli aivan erilaista kuin PHKS:n lääkärin kanssa. Tilanteeni selitettiin hyvin, hoito, haittavaikutukset. Myös taustani otettiin huomioon ja keskusteltiin mistä syöpä voisi johtua ja mahdollisista geenitutkimuksista. Myös vartijasolmuketutkimuksesta oli puhe ja tilanne oli se, että kun ei UÄ näy mitään, niin olisi hyvä tehdä TT ja mammografia ja jos niissä näyttää tilanne epäselvältä, niin tehdään leikkauksen yhteydessä vartijasolmuketutkimus. Ainoa ongelma oli operaation hinta, sillä minun vakuutus ei kattaisi koko operaation kustannusta. Onneksi ystävällinen lääkäri tarjoutui yrittämään siirtää minut HYKSiin. Vuoden 2014 alustahan potilas voi itse valita, missä häntä hoidetaan, minun tapauksessa olin vielä sidottu PHKS.

Siirto onnistui, tosin ennen sitä oli tullut varsin selvä viesti PHKS lääkäriltä, että minut siirretään kaikkien jonojen hännille ja hoitoihin pääsystä tulee erittäin vaikeaa, kun vaadin vartijasolmuketutkimusta. No onneksi siirto HYKSiin onnistui. 16.10.2013 minulle tehtiin erilaisia tutkimuksia mm. mammografia ja TT. Ja kyllä, miehille tehdään myös mammografia, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin. Olo oli kuin kalalla kuivalla maalla, kun astelin naistenklinikalle verikokeisiin ja mammografiaan. Ymmärrettävää toki, miespuolisia rintasyöpäpotilaita on sen verran vähän. Kiitän lääkärin tarkkuutta, sillä TT näkyneitä muutamaa epäkohtaa mm. maksaa tutkittiin heti 18.10.2013 vastausten tultua, aikaa ei haaskattu, eikä arvailtu. Mitään hälyttävää ei kuitenkaan löytynyt, väriaine ei vain ollut kerennyt kulkeutumaan vielä maksaan.

Tutkimukset eivät muuttaneet asiaa kuinkaan. Kasvain rinnassa, imusolmukkeissa ei näy mitään. Eli leikkauksessa rinnanpoisto ja vartijasolmuketutkimus ja tarvittaessa sitten kainalon imusolmukkeiden poisto. Leikkaus sovittiin 29.10.2013 HYKS:n kirurgisessa sairaalassa rintarauhaskirurgian yksikössä. Sairaalaan saapuisin jo 28.10.2013 tekemään kartan vartijasolmukkeista. Pienenä huomautuksena, meinasin saada väriaineen väärään rintaan painovirhepaholaisen takia. Onneksi olin tarkkana ja hoitavalta lääkäriltä tiedustelun jälkeen tilanne selvisi. Kannattaa pitää pää mukana ja kuunnella mitä tehdään! Töissä olin koko tämän ajan, tietysti välimatkan takia tutkimuspäiville sain kyllä sairaslomaa. Viimeinen yövuoro oli 25.10 ja aamulla 28.10 oli lähtö HYKSiin.

(Hylätty)

 

-------------------------------------------------------

 

 

Elämä jatkunut nyt jo jotenkin "normaaliin" tapaan, tai ainakin normaaliin näin sairas aikana. Salilla taas tullut käytyä tekemässä muutama kevyt treeni. Samalla kaavalla menty lihasryhmä kerrallaan, 3-4 liikettä, 3-4 sarjaa, toistot siellä 10-15 maastossa pumppailen, ei mitään erikoistekniikoita eiä loppuun asti. Hyvällä tuntumalla repimättä rauhallisesti. Liikkeitä olen yrittänyt valita niin, että olisi mahdollisimman vähän rasitusta kädelle ja enemmän koneissa tehtäviä, ei niinkään vapailla painoilla. Olen saanut muutaman kerran ihmetystä, miksi aloitin "treenit" näinkin aikaisin. Vastauksia on muutama, ensinnäkin ihan itseni takia, haluan saada arkeen edes jotain ns. normaalia kuin kotona istumista. Toinen on se, että haluan pitää itseni edes jotenkin kunnossa, enkä kasvattaa paskamahaa. Myös sitten hoitojen jälkeen normaalit treenit saa helpommin aloitettua kun nyt edes yrittää jotain. Ymmärrän toki tilanteeni ja tunnen sen. Palautuminen ei ole lähellekään entistä ja jaksaminen ja voimattomuus on läsnä. Ja kehoa ei tietysti saa rasittaa liikaa. Mutta en oikein sulata sitä, että pitäisi vain maata kotona, jos kerran edes jaksaa käydä jotain tekemässä. Totta kai leikattu puoli on vasta paranemassa ja sitä ei pidä rasittaa liikaa. Ja tietysti imusolmukkeiden poisto ja käden turpoaminen ovat vaikuttaneet toimintaan ja varovainen pitää olla, jotta ei rasita itseään liikaa eikä pahenna tilannetta. Tällä hetkellä kuitenkin luotan itseeni, että osaan ottaa huomioon rajoitukset. En kannusta ketään seuraamaan minua, jokainen tekee niin kuin parhaaksi tuntee ja loppujen lopuksi paraneminen ja hoitojen saaminen kunnialla päätökseen on se tärkein asia. Mutta mielestäni fiksulla omien rajoitusten sisällä tapahtuvalla liikunnalla ei ole muuta kuin hyötyä. Rajat rikotaan sitten terveenä!

 

Kävin kompressio hihan ja hanskan mittauksessa. Hanskan sain heti matkaani, hihan on vielä tilauksessa, liikkeessä ei ollut minulle sopivaa. Olen nyt noin viikon totutellut tuohon hanskan käyttöön, aloitellut muutamalla tunnilla aamusta. Itsellä vielä tahtoo sormenpäät puutua muutaman tunnin käytön jälkeen, mutta katsotaan jos siihen rupeaa pikkuhiljaa tottumaan. Katsotaan kuinka käy hihan kanssa, hiki kyllä tulee, kun sitä laittaa päälle. Harkinnassa myös luokkaa kevyemmän hihan hankkiminen, jos tämä nyt ei tule "toimimaan". Katsotaan ja odotellaan. Huomenna on 3 sytostaatti hoidon aika, eli viikko menee "huilatessa". Jospa sen jälkeen olisi jo hiha tullut ja sitä pääsisi kokeilemaan ja katsomaan toimiiko vai ei.

 

(Meripihkaan verhottu)

 

PS. Jos jotakuta kiinnostaa mainitsemani yksityisklinikan nimi, niin lähetän sen yksityisesti.

 

Lukekaa, kommentoikaa, jakakaa. Muistakaa pukeutua lämpimästi pakkasilla!





...ja hevosesta jolla ratsastit!

Kaikki alkoi eräänä sunnuntaina, jossain Helmikuun 2013 paikkeilla. Vuorossa oli tuttuun tapaan raskas rintapäivä. Liikkeenä käsipaino penkkipunnerrus. Painot valmiina polvien päällä ja siitä makuuasentoon. Huolimattomasti liian hätäillen pudottaudun liian nopeasti ja painot osuvat rintaan. Oikeassa rinnassa tuntuu nännin alueella ikävää pistävää kipua. En välitä, teen sarjan normaalisti loppuun, ihmettelen outoa kipua, teen treenin loppuun ja jatkan normaalisti. Kaikki alkaa...



-Kesäkuun paikkeilta 190kg tehty räkkiveto pysäytyksellä.

Tein normaalisti fyysistä työtä, treenasin kovempaa kuin koskaan, ennätykset rikkoutuivat. Väsymys painoi, mutta vuorotyössä siihen on jo tottunut. Kaikki tuntui olevan "normaalisti" ja elämä hymyili juuri sen verran kuin sen halusi! Sattunut rintavälikohtaus kuitenkin jäi vaivaamaan päähän. Miksi kipu oli vain oikeassa rinnassa ja minkä takia se tuntui niin oudolla, pistävälle, melkein kuin sähköiskulle. Tutkisteltuani rintaa huomasin suunnilleen nännin alla olevan "patin". Ihan kuin iskusta olisi tullut kuhmu. Myös nänni oli vetäytynyt sisään, tosin tämä oli jo havaittavissa useita vuosia ja mielessä oli jo käynyt, että kävisin korjaamassa sen symmetrian vuoksi. Asia ei kuitenkaan tuntunut olevan niin tärkeä, että olisin edes käynyt lääkärissä, kunhan Googletin vaihtoehtoja. Uusi patti kuitenkin jäi sen verran vaivaamaan, joten kokeilin laittaa erilaisia voiteita rintaan, jospa se siitä itsestään katoaisi, niin kuin kuhmuilla on yleensä tapana...

Eipä kadonnut. Tuntui jopa, että rinta jotenkin ärsyyntyi voiteista ja nänni rupesi kutiamaan. Näppituntumalla kokeilemalla kuhmu oli jopa kasvanut. Tuumailtuani keksin, että se on jäänne lapsuuden syövän takia laitetusta katetrista. Päällepäin arpea ei juuri katetrin kohdalle jäänyt, joten otaksuin, että arpi oli kasvanut ihon alle ja nyt sitten huomasin sen. Kannattaisiko se kuitenkin tutkia, ei jaksaisi irrottautua normaalista arjesta ja lähteä lääkärille, en kuitenkaan tee sille mitään! Kohonneen parathormonin johdosta olin kuitenkin työpaikka lääkärillä ja mainitsin rinnan kuhmun. Esitin oman mielipiteen arvesta ja lääkäri ehdottikin, että tarkistetaan ja leikataan jos siltä tuntuu, ei ole iso operaatio. Olin jo menossa kaulan UÄ tarkistamaan lisäkilpirauhasen ja samalla siinä voidaan katsoa rintaakin. Asia ei tuntunut kiireelliseltä, UÄ oli vain tarkistus, joten rauhassa varailemaan sopivaa aikaa. Tässä vaiheessa mentiin jo toukokuuta kesäloma jo mielessä.

5.6.2013 UÄ lääkärin vastaanotto. Tulos oli epämääräinen, rinnassa kuitenkin oli selvästi poikkeavaa kudosta. Rintarauhasen liikakasvua, gynekomastia se ei kuitenkaan ollut. Muistaakseni lääkäri ohimennen sanoi jotain mahdollisesta kasvaimesta, mutta se kyllä meni minulta korvien ohi. Suositus tuli kuitenkin biopsiaan. Kesäkuun lopulla kävimme työ lääkärin kanssa tuloksia läpi ja sain lähetteen yksityiselle klinikalle, erikoiskirurgille, joka voisi tehdä operaation kotikaupungissa helposti ja nopeasti paikallispuudutuksessa, muutama viikko sairaslomaa ja se on siinä. Biopsiasta ajattelimme luopua, mitä sitä turhaan ottaa, leikataan vain kuhmu pois!

(Hämärän rajamailla)

Kesälomien takia päädyin kirurgin vastaanotolle vasta 30.7.2013, mitään kiirettähän ei ollut. Katsottuaan minua ja arvioituaan tilanteen kirurgi kirjoitti lähetteen PHKS:n, sillä hänen mielestään siellä on paremmat välineet tehdä operaatio. Sovittiin, että he joko kutsuvat erilliselle lääkärikäynnille ja suoraan paikallispuudutuksessa tehtävään leikkaukseen. Minulla oli lomamatka varattuna syyskuun alkuun, joten toivoin, että jos mahdollista, niin minut otettaisiin vastaan vasta syyskuussa, loman jälkeen. Kutsu tuli kuitenkin jo 13.8.2013, jossa nuori erikoistuva lääkäri katsoi taas kerran minua, kirjoitti lähetteen biopsiaan ja rupesi puhumaan mahdollisesta nännin ja jopa osittaisen rinnan poistosta, ainakin iho kudoksen poistosta, riippuen biopsian tuloksista ja kuhmun koosta. Selvästi operaatio oli tässä vaiheessa mutkistunut paikallispuudutuksessa tehtävästä "kauneusleikkauksesta".  Paskat meni tässä välissä housuun, jonkun verran sairaalakammoa minulla on jo entuudestaan ja nyt puhutaan näin isosta leikkauksesta, kun aluksi puhe oli paikallispuudutuksessa tehtävästä kuhmun poistosta. Biopsia aika varattiin heti lomani jälkeen 12.9.2013. Kävin vielä toisella yksityisellä plastiikka kirurgilla ihmettelemässä, miksi tämä nuori erikoistuva lääkäri oli niin innokkaasti puhunut näin isosta operaatiosta ja onko biopsiassa edes järkeä, eikö kuhmua voisi vain leikata pois ilman mitään rinnan tai nännin poistoa ja sen jälkeen vasta tutkia. Hän kuitenkin sanoi, että ihan oikea suunta biopsia on, näin tiedetään paljonko kudosta tarvitsee poistaa. Mahdollisesta syövästä oli muistaakseni tähän mennessä maininnut ohimennen vain UÄ lääkäri toukokuussa, enkä itse edes ajatellut, että tämä on mitään muuta kuin arpikudosta...

Lomat alta pois ja 12.9.2013 karkeaneulabiopsiaan. Huonot housussa oli jo tässä vaiheessa, vaikka en neuloja tai kipua pelkää, niin tilanne itsessään rupesi jo jotenkin vaivaamaan, miksi kaikki vaiva, kun kyseessä on vain sisäänpäin kasvanut arpi! Yllättävän paljon ensimmäinen koepistos sattui, eikä muutkaan pistot nyt kovin mukavia olleet. Puudutusaine oli vielä mennyt verisuoneen, joten sitä joutui jo hieman taistelemaan, jotta pysyisi tajuissaan. Sanoinkin, että toivottavasti kukaan läheisistäni ei joudu käymään biopsiassa, sen verran epämukavalta tuntui, kuinka selviytyisin leikkauksesta. Noh, onneksi se oli ohi, ei muuta kuin kotiin odottamaan vastausta...

.........................................................................

 

Toinen sytostaatti hoito on nyt takana. Veriarvot olivat normaalit, samoin verenpaine. Samoilla linjoilla mentiin tämä toinen hoitokerta. Väsymys, voimattomuus, särky ja lihasarkuus, kuumeilu. Kuume iski taas samalla lailla kuin viimeksi ja olenkin päätellyt, että se on allerginen reaktio, eikä infektio. Otin myös tällä kertaa rohkeammin kipulääkettä, saa edes jotenkin elämän tuntumaan elämisen arvoiselta. Ei tarvinnut kuumestakaan huolehtia, sillä tarkistettuani vielä kerran infektiokuume ei laskisi ainakaan kovin pitkäksi aikaa kipulääkkeistä. Maku taas huononi, kuin olisi paskaa syönyt, vaikka en kyllä tiedä miltä se maistuukaan, mutta tältä kuvittelen sen maistuvan. Onneksi suun limakalvojen kanssa ei ole ollut ongelmia. Bepanthen voidetta olen laittanut huulille ja suun ympärille, liekö hoitojen vai pakkasten takia kuivuneet. Käsiä ja jalkapohjia olen iltaisin rasvannut, jotta ei menisi rakkuloille, jostain kun luin, että näin saattaisi käydä. Ja onhan ne nyt paljon pehmeämmät muutenkin, ei enää työmiehen käsien näköiset. Rasvaa laittanut myös leikatun puolen käden päälle, jotta iho pysyisi hyvänä, eikä tulisi ylimääräisiä haavoja.

Viikko hoidon jälkeen olo taas rupeaa palautumaan normaaliksi, jospa sitä uskaltautuisi jopa salille. Uusi fysioterapeutti kävi myös juttusilla ja esitteli hiukan outoa kompressio tekniikkaa. Valittelinkin, että miksei minua oltu otettu vastaan, eikä kompressio hihasta ole kukaan maininnut mitään, kun Helsingissä oli jo ennen sytostaattihoitojen alkua otettu alustavia mittoja kädestä. Ei noilla omilla Tubigrip viritelmillä kuitenkaan pitkälle pötkitä! Sain sitten noita kuvassa näkyviä siteitä ja ohjeita sitoa käsi joka päivä näin. Peukalo keskellä kämmentä voi olla melko hankala operaatio, suihkussakin tekisi mieli käydä. Noh kotiin tultua pakko oli ottaa pois, sillä käsi puutui ja minusta tuntui, että siteestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, persettä ei voi edes pyyhkiä sotkematta siteitä! Enkä nyt usko, että valitan ihan herkästi kaikesta, työtäkin tein välillä melko karkeissa olosuhteissa mutta tämä meni kyllä yli! Olo ei ole muutenkaan kehuttava ja sitten pitäisi vielä rajoittaa liikkumista tällaisella kipsillä? Noh, jos tämä on ihan normaali käytäntö ja minä olen vain tällainen kermaperse...
 

-Tubigrip sali kompressio hiha vs. fysioterapeutin tekemä side

 

Sain myös aluksi kiellon salille. Selitin, että Helsingin fysioterapeutti oli päinvastoin suositellut liikuntaa. Kuulemma on eri koulukunnat fysioterapeuteilla ja Helsingin fysio on liian progressiivinen. Aha, ok! Selvitin kuitenkin, että salista on enemmän hyötyä kuin haittaa kaikin puolin, sain oikean puolen auki ja rinnan venytettyä liikkuvaksi ja pääkoppakin pysyy paremmin mukana, kun pääsee tekemään edes jotakin normaalia. Sitähän muuttuu muuten pelkäksi lihamöykyksi joka makaa sohvalla, sen verran tiedän omaa luonnettani ja laiskuuttani. No tuli sieltä vihreä valo salille, mutta vaikkei olisi tullutkaan, niin olisin käynyt. En usko, että siitä voi olla haittaa jos ei tee yli! Myös lähete kompressiohihan ja hanskan hankkimiseen tuli, nyt kun vain saisi sellaisen kunnon, että jaksaisi käydä mittailemassa ja tilaamassa. Ei tarvitsisi leikkiä noiden omien siteiden kanssa.

 

(Jotain vaaleanpunaista)

 

Lukekaa, jakakaa, kommentoikaa. Iloitkaa jokaisesta uudesta päivästä!

Uusi vuosi vanhat kujeet

Edellisestä blogista olo on parantunut koko ajan. Niin kuin useat sen sanovat, sytostaattien jälkeen ensimmäinen viikko on se rankin, sen jälkeen olo helpottaa. Minulla se on palautunut nyt 3 viikon jälkeen melko normaaliksi. Ainoa huomioitava asia on ollut hiustenlähtö ja huono unirytmi, tosin vuorotyön takia unirytmi on ollut sekaisin jo pitemmän aikaa, eikä tunnu korjaantuvat millään. Stressiä siitä en kuitenkaan ota.

(tähtisade taidetta)

Joulun kunniaksi aloitin n. 2kk:n tauon jälkeen sali treenit. Ensimmäisen treenin tein 24 joulukuuta ja pääsin rauhassa nauttimaan tyhjästä salista. Melkoinen shokki kuinka paljon voimatasot ovat pudonneet näinkin lyhyessä ajassa, tosin varmasti leikkaus ja toimettomuus ovat edes auttaneet asiaa vertauksena, jos olisin levännyt salista, mutta jatkanut normaalia elämää ja työntekoa. Paino sen sijaan ei pudonnut kuin pari kiloa, joka selittynee poistuneena lihas nesteenä. Positiivisena asiana suunta ei voi olla nykyisestä kuin ylöspäin.

En oikein keksinyt, mikä on paras tapa treenata tällaisessa tilanteessa, joten jatkoin suunnilleen siitä mihin jäin. Eli monijakoista, 4-5 jakoista ohjelmaa. Kenties 1-2 jakoinen olisi parempi, näin lihasrymille saisi useamman treenin tehtyä, mutta en ole tottunut niin tekemään. Saa nähdä. Sen tiedän, että sytostaattien aiheuttaman rasituksen takia treenejä ei ihan kannata vetää piippuun 100% lasissa ja yrittää rikkoa ennätyksiä ja itseään. Niinpä olen aloittanut kevyesti, 3-4 liikettä lihasryhmälle, toistot 10-20 paikkeilla ja vältän loppuun asti menemistä, eli en tee siihen pisteeseen, että ei enää jaksa tehdä toistoakaan. Toivottavasti näin vältytään rasittamasta kehoa liikaa, mutta samalla pidetään edes nykyistä kuntoa yllä.



Olen nyt käynyt yläkropan lävitse, selällä aloitin, viimeisimpänä kokeilin varovasti rintaa. Yllätyksenä tuo pumppailu ja venyttely auttoivat aristavaan ja kiristelevään rintaan, kotiin tultua olo oli melkein kuin ennen, jotenkin kaikki arkuus rinnasta hävisi. Liittyykö tuo sitten venytykseen, lisääntyneeseen verenkiertoon ja pumppiin vai vähän kaikkeen? Pääasia kuitenkin, että tuntuu hyvälle. Oheessa video selkätreenistä. Vaikka olenkin vältellyt vapaita painoja heikon käden vuoksi, en voinut vastustaa T soutua, lempiliikettäni selälle. Kyllä se meni, tosin treenipainot noin neljännes ns. normaalista. Ei voi mitään, näillä mennään ja pääasia, että jotain tekee.

En ole vielä päässyt uuden fysioteraputin juttusille, enkä ole siis vielä saanut kompressio hihaa. Askartelin siis itselleni salitreenejä varten Tubigripista hihan, tai oikeastaan eri kokoisista pätkistä kaksi hihaa. Kireämmän pätkän laitan ranteesta kyynärpäähän ja sen päälle kokoa isomman pätkän aina olkapäähän asti. Näin tuolla käsivarressa on enemmän kompressiota kuin olkavarressa ja toivottavasti nesteet eivät pääse kertymään. Kyllä siitä kai apua on, vaikka käsi onkin turvonnut. Mutta eivät treenit ainakaan tilannetta ole pahentaneet, kenties jopa päinvastoin.

Tarkoituksena nyt on yrittää käydä kroppa läpi kahdesti aina sytostaattien välissä, olettaen, että aina ensimmäinen viikko olo on niin huono, että treeneistä ei tule mitään. Päivitellään tilannetta, kuinka projekti jatkuu.

(Totuus ja sovinto)

 

 

 

Lukekaa, kommentoikaa, jakakaa. Rauhaa ja siunausta!