Sivut

torstai 2. tammikuuta 2014

Uusi vuosi vanhat kujeet

Edellisestä blogista olo on parantunut koko ajan. Niin kuin useat sen sanovat, sytostaattien jälkeen ensimmäinen viikko on se rankin, sen jälkeen olo helpottaa. Minulla se on palautunut nyt 3 viikon jälkeen melko normaaliksi. Ainoa huomioitava asia on ollut hiustenlähtö ja huono unirytmi, tosin vuorotyön takia unirytmi on ollut sekaisin jo pitemmän aikaa, eikä tunnu korjaantuvat millään. Stressiä siitä en kuitenkaan ota.

(tähtisade taidetta)

Joulun kunniaksi aloitin n. 2kk:n tauon jälkeen sali treenit. Ensimmäisen treenin tein 24 joulukuuta ja pääsin rauhassa nauttimaan tyhjästä salista. Melkoinen shokki kuinka paljon voimatasot ovat pudonneet näinkin lyhyessä ajassa, tosin varmasti leikkaus ja toimettomuus ovat edes auttaneet asiaa vertauksena, jos olisin levännyt salista, mutta jatkanut normaalia elämää ja työntekoa. Paino sen sijaan ei pudonnut kuin pari kiloa, joka selittynee poistuneena lihas nesteenä. Positiivisena asiana suunta ei voi olla nykyisestä kuin ylöspäin.

En oikein keksinyt, mikä on paras tapa treenata tällaisessa tilanteessa, joten jatkoin suunnilleen siitä mihin jäin. Eli monijakoista, 4-5 jakoista ohjelmaa. Kenties 1-2 jakoinen olisi parempi, näin lihasrymille saisi useamman treenin tehtyä, mutta en ole tottunut niin tekemään. Saa nähdä. Sen tiedän, että sytostaattien aiheuttaman rasituksen takia treenejä ei ihan kannata vetää piippuun 100% lasissa ja yrittää rikkoa ennätyksiä ja itseään. Niinpä olen aloittanut kevyesti, 3-4 liikettä lihasryhmälle, toistot 10-20 paikkeilla ja vältän loppuun asti menemistä, eli en tee siihen pisteeseen, että ei enää jaksa tehdä toistoakaan. Toivottavasti näin vältytään rasittamasta kehoa liikaa, mutta samalla pidetään edes nykyistä kuntoa yllä.



Olen nyt käynyt yläkropan lävitse, selällä aloitin, viimeisimpänä kokeilin varovasti rintaa. Yllätyksenä tuo pumppailu ja venyttely auttoivat aristavaan ja kiristelevään rintaan, kotiin tultua olo oli melkein kuin ennen, jotenkin kaikki arkuus rinnasta hävisi. Liittyykö tuo sitten venytykseen, lisääntyneeseen verenkiertoon ja pumppiin vai vähän kaikkeen? Pääasia kuitenkin, että tuntuu hyvälle. Oheessa video selkätreenistä. Vaikka olenkin vältellyt vapaita painoja heikon käden vuoksi, en voinut vastustaa T soutua, lempiliikettäni selälle. Kyllä se meni, tosin treenipainot noin neljännes ns. normaalista. Ei voi mitään, näillä mennään ja pääasia, että jotain tekee.

En ole vielä päässyt uuden fysioteraputin juttusille, enkä ole siis vielä saanut kompressio hihaa. Askartelin siis itselleni salitreenejä varten Tubigripista hihan, tai oikeastaan eri kokoisista pätkistä kaksi hihaa. Kireämmän pätkän laitan ranteesta kyynärpäähän ja sen päälle kokoa isomman pätkän aina olkapäähän asti. Näin tuolla käsivarressa on enemmän kompressiota kuin olkavarressa ja toivottavasti nesteet eivät pääse kertymään. Kyllä siitä kai apua on, vaikka käsi onkin turvonnut. Mutta eivät treenit ainakaan tilannetta ole pahentaneet, kenties jopa päinvastoin.

Tarkoituksena nyt on yrittää käydä kroppa läpi kahdesti aina sytostaattien välissä, olettaen, että aina ensimmäinen viikko olo on niin huono, että treeneistä ei tule mitään. Päivitellään tilannetta, kuinka projekti jatkuu.

(Totuus ja sovinto)
 
 
 
Lukekaa, kommentoikaa, jakakaa. Rauhaa ja siunausta!

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että olosi on jo kohdillaan ja jaksat treenatakin... ei se ole vaan ruumiin ravintoa vaan mys pääkopan tuuletusta! Eiköhän sen oman jaksamisen rajan löydä, kun tekee. Toivottavasti pääset pian fyssarille ja saat turvotukset kuriin! Mutta mulla ainakin kinesioteippaus ja hapenottokykyö parantava liikunta jeesaa myös tohon nestekiertoon ja turvotuksen syntyyn.

    Parempaa uutta vuotta sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itsekkin sanoisin, että liikunta järkevästi on parasta, mitä tuon turvottelun eteen voi tehdä. Samoin rinnan arpi "aukesi" kunnolla vasta, kun olin käynyt muutaman kerran salilla ja kaikki arkuus hävisi. Eli kyllä suosittelen. Ja onhan se totta, tekee pääkopalle mukavaa.

      Uusia vuosia myös sinulle ja voimia!

      Poista
  2. Ihan mahtavaa, että pystyt jatkamaan salilla käyntiä. Tekee hyvää fysiikalle ja psyykeelle. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä olet täysin oikeassa. Muuten olisin kyllä täysin sohvaperuna, nyt saa edes jotain pientä kipinää tekemisiin. Uusi fysioterapeutti ei ollut salista niinkään innostunut, vaan hänen mielestään se on haitallista, mutta selitettyäni, että saan siitä apua leikatun puolen venytykseen ja jumeihin sain luvan jatkaa. Nyt vain odotetaan, että kunto on taas sellainen, että jotain jaksaisi salilla tehdä.

      Poista
  3. Moikka. Minä jatkoin kuntosalitreenejä sytojenkin aikaan niin kauan kuin jaksoin. Vain voimakkaat venytykset olivat aluksi kiellettyjä. Parin viimeisen CEF:n jälkeen en enää pystynyt edes kevyeen kuntoiluun. Lihakset eivät vaan toimineet, ne olivat kuin maitohapoilla jo kuntosalille mennessä. Aloittelin kyllä harjoitukset pikkuhiljaa jo sädehoitojen aikana uudestaan.
    Minulle tehtiin osapoisto ja toisen rinnan pienennys, kainalosta poistettiin vain 3 vartijaimusolmuketta. Sain kädet hyvin liikkeelle leikkauksen jälkeen, mutta sädehoito sai uudestaan aikaiseksi jotain kummallista jäykkyyttä. Venyttelyä kannattaa siis muistaa tehdä.
    Parempaa tätä vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi, sillä huomasin, että lihakset menevät kyllä helpommin hapoille ja itselläni etenkin käsivarsissa esiintyi heikkoutta. Ymmärrettävää toki, kun ajattelee, miten sytostaatit vaikuttavat. Noh yritetään kuitenkin ylläpitää edes jotain kuntoa, jos en jaksa lähteä, niin sitten en. Ei kannata asettaa paineita, paraneminen ja hoitojen saaminen pois alta on kuitenkin tärkeintä! Minulla ainakin sytostaatit aiheuttavat jäykkyyttä niin rinnalle kuin kädelle, varmasti tuota nestekertymistä.

      Onnea myös sinulle ja kaikkea hyvää tälle vuodelle!

      Poista
  4. Täällä sama nimetön kuin tokassa kommentissa.

    Minulla sytot on kyllä vieneet niin voimat, että entinen aktiivisuus on hävinnyt taivaan tuuliin tai oikeastaan väsyneeseen kroppaan. Ilman muuta sitä pyrkii silti liikkumaan ja touhuamaan niin paljon kuin kroppa antaa myöten. Raskainta onkin se, että pääkoppa tekis, mutta kroppa ei jaksa.

    Onneksi on harrastukset, jotka pitää pään kasassa ja panee myös liikkumaan. Koiraharrastus ja valokuvaus!

    Terkuin piipii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kaikkien harmillisinta, kun tekisi mieli jatkaa normaaleja harrastuksia, mutta ei vain pysty. Se on vain jaksettava ja hienoa kuulla, että sinulla on muitakin harrastuksia. Salille sitten, kun pystyy. Olen itsekin tässä innostunut valokuvauksesta, tosin suurin osa kuvista tulee otettua sisällä, kun ei tuolla ulkona jaksa pyöriä ja toisaalta ensimmäinen viikko sytojen jälkeen tuntuu, että jopa kamera painaa liikaa käsissä...Olet selvästi vahva ihminen, en minä ainakaan nyky kunnossa jaksaisi touhuta minkään eläimen kanssa, kaikki kunnia sinulle!

      Luin muuten kerran jenkki keskustelusta, kuinka eräs salilla kävijä kyseli vinkkejä, kuinka treenata sytostaatti hoitojen aikana. Suurin osa vastauksista oli, että keskity hoitoihin ja sen jälkeen saliin, keho on niin suuren stressin alla, että salista voi olla vain haittaa. Lihakset ja hermosto eivät palaudu samalla lailla. Maltilla ainakin, eikä missään nimessä 100% tehoja. Eiköhän tämä koske meitä kaikkia, en usko, että löytyy ketään, joka pystyisi jatkamaan normaaleja harrastuksia hoitojen aikana, ei kannata murehtia sitä!

      Poista