Ymmärrän toki syitä häpeämiseen ja salaamiseen. Nainen, joka sairastuu rintasyöpään pelkää menettävänsä naiseutensa. Onneksi tekniikka on kehittynyt ja korjausleikkaukset ovat hyviä. Nuori nainen, jolla on ulkonäköpaineita varmasti tuntee pelkoa, miltä tulee näyttämään. Yhteiskunta arvostelee herkästi ulkonäön mukaan. No miten mies? Tunteeko mies kenties miehuuden uhattavan, kun sairastuu "naisten" syöpään? Mutta auttaako salailu mitään, eikö näistä asioista pitäisi puhua, jotta saataisiin tietoa ja ymmärrystä? Nämä ovat vain minun ajatuksia ja voin toki olla väärässä. Tämän kuvan olen kuitenkin saanut.
Sen tarkemmin hoitoja en vielä rupea kuvailemaan, siitä hiukan myöhemmin. Sen verran kuitenkin, että sama hoito niin miehille, kuin naisille. Leikkaus + mahdollinen sädehoito ja lääkehoito. Jokainen ihminen ja syöpä on erilainen ja hoidot yritetään räätälöidä vakavuuden ja ihmisen mukaan.
Muutamia asioita käytännöstä, nyt kun leikkauksesta mennyt viikko. Ei huolta, leikatun puolen käsi kyllä toimii ja voimat ovat melko ennallaan, näin luulisin. Tätä ei oikein pääse kokeilemaan, sillä rajoituksena on nostamisessa 3kg, eikä punnerruksia kannata yrittää. Mutta muuten kevyttä liikuntaa ja kädellä toimimista suositellaan. Jäykkyyttä kyllä on ja tuore haava kiristää. Ryhti on pidettävä hyvänä ja kaksi kertaa päivässä tehdään oheinen harjoite 5 kertaa läpi. Näin estetään "jäätyminen" ja haava ei painu kasaan. Toivottavasti pysytte kärryillä.
Minä en ole kovin notkea luonnostaan ja kyseinen harjoite tuntui aluksi ikävältä. Fysioterapeuttikin sanoi, että salilla käyty, kun meinaa olla ns. gorilla näköä ja hartiat kääntyy eteenpäin. No liikkeisiin kuitenkin tottuu nopeasti, ja toisena viikkona se jopa helpottaa oloa ns. venyttelyä. Olen joskus vastaavilla liikkeillä lämmitellyt kuntosalilla. Kipua on esiintynyt, tuntemuksia voisi kuvailla polttaviksi ja kädessä esiintyy tunnottomuutta sekä vetoa. Uskon näiden johtuvan imusolmukkeiden poistosta. Ne tulevat kaikille, sillä vaikka usein esitetään, että operaatio ei ole kovin iso tai hankala, niin kyllä siitä omat harmit tulee. Kipulääkkeitä otan mahdollisimman vähän, pääsääntöisesti öisin. Kevyellä kävelylenkillä olen käynyt, vaikkakin vaatteiden pukeminen aiheuttaa pientä päänvaivaa. Ei huolta, siitä kyllä selviytyy. Toki myös muut arkiset asiat ovat hankalia kuten esim. kahvipurkin ottaminen hyllyltä kipeällä kädellä, suihkussa käynti ja anteeksi suora puheeni, mutta pytyllä käynti. Näistä ei koskaan puhuta. Mutta näistä kyllä selviytyy, ei kannata vaipua masennukseen. Olisinpa vain ollut tietoinen, niin olisin harjoitellut vasemman käden käyttöä enemmän. Mutta edelleenkin molempaa kättä pitää käyttää vaikka kipua esiintyy. Ottaa vaikka kipulääkkeen, vaikka ne eivät terveellisiä ole. Kaikki kuitenkin rajoissa, maalaisjärkeä käyttäen. Ja nämä eivät ole virallisia ohjeita, toivottavasti kukaan sairas ei käytä näitä, vaan kuuntelee mitä lääkäri sanoo.
Sen verran vielä, että arkista toimintaa hankaloittaa haavaan laitettava dreeni, jota saa pitää noin viikon. Tämä siksi, jotta leikattavalle alueelle ei pääsisi kerääntymään kudosnestettä. Nesteen voi käydä poistamassa punktiolla. Googlettakaa. Voi joutua käymään useita kertoja. Ei huolta, ei satu. Ikävä asia, luulin, että dreeniä ei joudu pitämään kuin muutaman päivän. Siihen kuitenkin tottuu ja se kulkee loppuen lopuksi mukana jopa huomaamatta.
Vielä muutama sana ulkonäöstä. Kyllä se jopa miestä järkyttää! Ensimmäiset kerrat peilin edessä eivät kovin mukavalta tuntuneet. Voin kuvitella, miten naisesta, vieläpä nuoresta tuntuu. Nykymaailman ulkonäkö paineet ovat harmillinen asia. Tiedän, että tuskin se lohduttaa, mutta itse yritän ajatella, että huonomminkin voisi käydä. Kehon toimintakyky kuitenkin säilyy!
Kommentoikaa, kysykää, jakakaa. Ja älkää ottako terveyttä itsestäänselvyytenä! Olkaa tarkkana!
PS. Masentava maisema, ei paljon houkuta ulos...
