...ja hevosesta jolla ratsastit!

Kaikki alkoi eräänä sunnuntaina, jossain Helmikuun 2013 paikkeilla. Vuorossa oli tuttuun tapaan raskas rintapäivä. Liikkeenä käsipaino penkkipunnerrus. Painot valmiina polvien päällä ja siitä makuuasentoon. Huolimattomasti liian hätäillen pudottaudun liian nopeasti ja painot osuvat rintaan. Oikeassa rinnassa tuntuu nännin alueella ikävää pistävää kipua. En välitä, teen sarjan normaalisti loppuun, ihmettelen outoa kipua, teen treenin loppuun ja jatkan normaalisti. Kaikki alkaa...



-Kesäkuun paikkeilta 190kg tehty räkkiveto pysäytyksellä.

Tein normaalisti fyysistä työtä, treenasin kovempaa kuin koskaan, ennätykset rikkoutuivat. Väsymys painoi, mutta vuorotyössä siihen on jo tottunut. Kaikki tuntui olevan "normaalisti" ja elämä hymyili juuri sen verran kuin sen halusi! Sattunut rintavälikohtaus kuitenkin jäi vaivaamaan päähän. Miksi kipu oli vain oikeassa rinnassa ja minkä takia se tuntui niin oudolla, pistävälle, melkein kuin sähköiskulle. Tutkisteltuani rintaa huomasin suunnilleen nännin alla olevan "patin". Ihan kuin iskusta olisi tullut kuhmu. Myös nänni oli vetäytynyt sisään, tosin tämä oli jo havaittavissa useita vuosia ja mielessä oli jo käynyt, että kävisin korjaamassa sen symmetrian vuoksi. Asia ei kuitenkaan tuntunut olevan niin tärkeä, että olisin edes käynyt lääkärissä, kunhan Googletin vaihtoehtoja. Uusi patti kuitenkin jäi sen verran vaivaamaan, joten kokeilin laittaa erilaisia voiteita rintaan, jospa se siitä itsestään katoaisi, niin kuin kuhmuilla on yleensä tapana...

Eipä kadonnut. Tuntui jopa, että rinta jotenkin ärsyyntyi voiteista ja nänni rupesi kutiamaan. Näppituntumalla kokeilemalla kuhmu oli jopa kasvanut. Tuumailtuani keksin, että se on jäänne lapsuuden syövän takia laitetusta katetrista. Päällepäin arpea ei juuri katetrin kohdalle jäänyt, joten otaksuin, että arpi oli kasvanut ihon alle ja nyt sitten huomasin sen. Kannattaisiko se kuitenkin tutkia, ei jaksaisi irrottautua normaalista arjesta ja lähteä lääkärille, en kuitenkaan tee sille mitään! Kohonneen parathormonin johdosta olin kuitenkin työpaikka lääkärillä ja mainitsin rinnan kuhmun. Esitin oman mielipiteen arvesta ja lääkäri ehdottikin, että tarkistetaan ja leikataan jos siltä tuntuu, ei ole iso operaatio. Olin jo menossa kaulan UÄ tarkistamaan lisäkilpirauhasen ja samalla siinä voidaan katsoa rintaakin. Asia ei tuntunut kiireelliseltä, UÄ oli vain tarkistus, joten rauhassa varailemaan sopivaa aikaa. Tässä vaiheessa mentiin jo toukokuuta kesäloma jo mielessä.

5.6.2013 UÄ lääkärin vastaanotto. Tulos oli epämääräinen, rinnassa kuitenkin oli selvästi poikkeavaa kudosta. Rintarauhasen liikakasvua, gynekomastia se ei kuitenkaan ollut. Muistaakseni lääkäri ohimennen sanoi jotain mahdollisesta kasvaimesta, mutta se kyllä meni minulta korvien ohi. Suositus tuli kuitenkin biopsiaan. Kesäkuun lopulla kävimme työ lääkärin kanssa tuloksia läpi ja sain lähetteen yksityiselle klinikalle, erikoiskirurgille, joka voisi tehdä operaation kotikaupungissa helposti ja nopeasti paikallispuudutuksessa, muutama viikko sairaslomaa ja se on siinä. Biopsiasta ajattelimme luopua, mitä sitä turhaan ottaa, leikataan vain kuhmu pois!

(Hämärän rajamailla)

Kesälomien takia päädyin kirurgin vastaanotolle vasta 30.7.2013, mitään kiirettähän ei ollut. Katsottuaan minua ja arvioituaan tilanteen kirurgi kirjoitti lähetteen PHKS:n, sillä hänen mielestään siellä on paremmat välineet tehdä operaatio. Sovittiin, että he joko kutsuvat erilliselle lääkärikäynnille ja suoraan paikallispuudutuksessa tehtävään leikkaukseen. Minulla oli lomamatka varattuna syyskuun alkuun, joten toivoin, että jos mahdollista, niin minut otettaisiin vastaan vasta syyskuussa, loman jälkeen. Kutsu tuli kuitenkin jo 13.8.2013, jossa nuori erikoistuva lääkäri katsoi taas kerran minua, kirjoitti lähetteen biopsiaan ja rupesi puhumaan mahdollisesta nännin ja jopa osittaisen rinnan poistosta, ainakin iho kudoksen poistosta, riippuen biopsian tuloksista ja kuhmun koosta. Selvästi operaatio oli tässä vaiheessa mutkistunut paikallispuudutuksessa tehtävästä "kauneusleikkauksesta".  Paskat meni tässä välissä housuun, jonkun verran sairaalakammoa minulla on jo entuudestaan ja nyt puhutaan näin isosta leikkauksesta, kun aluksi puhe oli paikallispuudutuksessa tehtävästä kuhmun poistosta. Biopsia aika varattiin heti lomani jälkeen 12.9.2013. Kävin vielä toisella yksityisellä plastiikka kirurgilla ihmettelemässä, miksi tämä nuori erikoistuva lääkäri oli niin innokkaasti puhunut näin isosta operaatiosta ja onko biopsiassa edes järkeä, eikö kuhmua voisi vain leikata pois ilman mitään rinnan tai nännin poistoa ja sen jälkeen vasta tutkia. Hän kuitenkin sanoi, että ihan oikea suunta biopsia on, näin tiedetään paljonko kudosta tarvitsee poistaa. Mahdollisesta syövästä oli muistaakseni tähän mennessä maininnut ohimennen vain UÄ lääkäri toukokuussa, enkä itse edes ajatellut, että tämä on mitään muuta kuin arpikudosta...

Lomat alta pois ja 12.9.2013 karkeaneulabiopsiaan. Huonot housussa oli jo tässä vaiheessa, vaikka en neuloja tai kipua pelkää, niin tilanne itsessään rupesi jo jotenkin vaivaamaan, miksi kaikki vaiva, kun kyseessä on vain sisäänpäin kasvanut arpi! Yllättävän paljon ensimmäinen koepistos sattui, eikä muutkaan pistot nyt kovin mukavia olleet. Puudutusaine oli vielä mennyt verisuoneen, joten sitä joutui jo hieman taistelemaan, jotta pysyisi tajuissaan. Sanoinkin, että toivottavasti kukaan läheisistäni ei joudu käymään biopsiassa, sen verran epämukavalta tuntui, kuinka selviytyisin leikkauksesta. Noh, onneksi se oli ohi, ei muuta kuin kotiin odottamaan vastausta...

.........................................................................

 

Toinen sytostaatti hoito on nyt takana. Veriarvot olivat normaalit, samoin verenpaine. Samoilla linjoilla mentiin tämä toinen hoitokerta. Väsymys, voimattomuus, särky ja lihasarkuus, kuumeilu. Kuume iski taas samalla lailla kuin viimeksi ja olenkin päätellyt, että se on allerginen reaktio, eikä infektio. Otin myös tällä kertaa rohkeammin kipulääkettä, saa edes jotenkin elämän tuntumaan elämisen arvoiselta. Ei tarvinnut kuumestakaan huolehtia, sillä tarkistettuani vielä kerran infektiokuume ei laskisi ainakaan kovin pitkäksi aikaa kipulääkkeistä. Maku taas huononi, kuin olisi paskaa syönyt, vaikka en kyllä tiedä miltä se maistuukaan, mutta tältä kuvittelen sen maistuvan. Onneksi suun limakalvojen kanssa ei ole ollut ongelmia. Bepanthen voidetta olen laittanut huulille ja suun ympärille, liekö hoitojen vai pakkasten takia kuivuneet. Käsiä ja jalkapohjia olen iltaisin rasvannut, jotta ei menisi rakkuloille, jostain kun luin, että näin saattaisi käydä. Ja onhan ne nyt paljon pehmeämmät muutenkin, ei enää työmiehen käsien näköiset. Rasvaa laittanut myös leikatun puolen käden päälle, jotta iho pysyisi hyvänä, eikä tulisi ylimääräisiä haavoja.

Viikko hoidon jälkeen olo taas rupeaa palautumaan normaaliksi, jospa sitä uskaltautuisi jopa salille. Uusi fysioterapeutti kävi myös juttusilla ja esitteli hiukan outoa kompressio tekniikkaa. Valittelinkin, että miksei minua oltu otettu vastaan, eikä kompressio hihasta ole kukaan maininnut mitään, kun Helsingissä oli jo ennen sytostaattihoitojen alkua otettu alustavia mittoja kädestä. Ei noilla omilla Tubigrip viritelmillä kuitenkaan pitkälle pötkitä! Sain sitten noita kuvassa näkyviä siteitä ja ohjeita sitoa käsi joka päivä näin. Peukalo keskellä kämmentä voi olla melko hankala operaatio, suihkussakin tekisi mieli käydä. Noh kotiin tultua pakko oli ottaa pois, sillä käsi puutui ja minusta tuntui, että siteestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, persettä ei voi edes pyyhkiä sotkematta siteitä! Enkä nyt usko, että valitan ihan herkästi kaikesta, työtäkin tein välillä melko karkeissa olosuhteissa mutta tämä meni kyllä yli! Olo ei ole muutenkaan kehuttava ja sitten pitäisi vielä rajoittaa liikkumista tällaisella kipsillä? Noh, jos tämä on ihan normaali käytäntö ja minä olen vain tällainen kermaperse...
 

-Tubigrip sali kompressio hiha vs. fysioterapeutin tekemä side

 

Sain myös aluksi kiellon salille. Selitin, että Helsingin fysioterapeutti oli päinvastoin suositellut liikuntaa. Kuulemma on eri koulukunnat fysioterapeuteilla ja Helsingin fysio on liian progressiivinen. Aha, ok! Selvitin kuitenkin, että salista on enemmän hyötyä kuin haittaa kaikin puolin, sain oikean puolen auki ja rinnan venytettyä liikkuvaksi ja pääkoppakin pysyy paremmin mukana, kun pääsee tekemään edes jotakin normaalia. Sitähän muuttuu muuten pelkäksi lihamöykyksi joka makaa sohvalla, sen verran tiedän omaa luonnettani ja laiskuuttani. No tuli sieltä vihreä valo salille, mutta vaikkei olisi tullutkaan, niin olisin käynyt. En usko, että siitä voi olla haittaa jos ei tee yli! Myös lähete kompressiohihan ja hanskan hankkimiseen tuli, nyt kun vain saisi sellaisen kunnon, että jaksaisi käydä mittailemassa ja tilaamassa. Ei tarvitsisi leikkiä noiden omien siteiden kanssa.

 

(Jotain vaaleanpunaista)

 

Lukekaa, jakakaa, kommentoikaa. Iloitkaa jokaisesta uudesta päivästä!