Sivut

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Salil eka

Monet ovat ihmetelleet, kuinka sitä jaksaa käydä salilla syöpähoitojen aikana. Kehuja olen saanut paljon, samoin kannustusta. Ja hyvältähän se tuntuu, jaksat tehdä rankkojen hoitojen aikana jotain sellaista, mitä monet terveet eivät jaksa. Toki on tullut myös vastaan mielipiteitä ja ymmärrän kyllä. Kehoa ei pidä rasittaa liikaa, hoidot rasittavat tarpeeksi. Itse kuitenkin olen kokenut salilla käynnin vain positiivisena asiana.

Kuinka sitä sitten jaksaa? Jos läpikäyt sytostaatti hoitoja ja et ole koskaan ennen harrastanut salilla käyntiä, niin ei sitä kannata aloittaa hoitojen aikana. Sama varmasti pätee jokaiseen urheilulajiin. Shokki voi olla liikaa keholle. Kannattaa myös tehdä kaiken maltilla, olkoon se kävely, hölkkä tai hiihto. Äärirajoille menemisestä ajat vain kehosi huonompaan suuntaan. Itse käyn vain silloin kun tuntuu siltä ja teen sen mitä jaksan. En tee minkään valmiin ohjelman mukaan. Teen sen, mikä tuntuu hyvältä ja josta nauttii. Pääsee liikkumaan ja keho jopa kiittää, notkeus ja voima säilyvät ja ylimääräiset nivelkivut pysyvät poissa.



Olen harrastanut salilla käyntiä useamman vuoden tavoitteellisesti ja siihen päälle tein raskasta 3 vuorotyötä. Viikossa treeni kertoja kertyi 4-5. Tämä ei varmaankaan ollut lihasten kasvatus mielessä optimaalista, mutta keho kyllä tottui kovaan rääkkiin ja palautumaan ja mukautumaan siihen. Uskon, että tällä on ollut erittäin merkittävä vaikutus nykyiseen tilanteeseeni. Vaikka hoitojen jälkeen viikko meneekin, että et jaksa muuta tehdä kuin 5 min kävelyn pihalla, niin sen jälkeen olo kuitenkin paranee ja sitä jaksaa harkita jo jotain liikunnallista. Hermojärjestelmä on tietysti kovilla ja minulla esim. jalat kyllä menevät hapoille jo pienestä kävelymatkasta. Valitettavasti se kuuluu hoitoihin. Itse olen tehnyt vain "kevyitä" pumppi hakuisia treenejä, 3-4 liikettä lihasryhmälle. Liikkeessä sarjoja 3-4, toistot 10-15 paikkeilla. Enkä mene loppuun saakka tai käytä mitään erikoistekniikoita tai rääkkää kehoa. Normaalisti tällaisia treenejä voisi pitää jopa palauttavina, tai ainakin kevyinä normaalista.

Korostaisin myös oikean ruokavalion tärkeyttä hoitojen siedossa. Itse olen ylläpitänyt ns. perusterveellisen, runsasproteiinisen ruokavalion. Proteiinia n. 200g, loput hiilihydraattia ja rasvaa. Ruokailuja 4 kertaa päivässä, sekä hedelmä+rahka iltapala. Kaloreita en ole tarkkaillut, mutta vaalla olen kyllä käynyt ja seurannut painon vaihtelua. Tavoitteena pitää paino mahdollisimman samana, tosin se kyllä tahtoo nousta jo nesteen kerääntymisen takia, sekin hoitojen sivuvaikutuksia. Syön kanaa, kalaa, maitorahkaa, kananmunia menee 5-6 kappaletta. Olen syönyt paljon kana/kala keittoa, johon menee perunaa. Salaatteihin laitan oliiviöljyä tai avokado öljyä. Viime aikoina innostuin myös höyryttämään pakastevihanneksia, kun tuntui, että paino nousi hiukan liikaa. Leipää yritän välttää, mielestäni se kerää nestettä minulla. Kukkahattutätien kauhuksi juon proteiinipitoisen juoman ennen ja jälkeen treenin. Ei ole välttämätöntä, mutta siihen kun on tottunut, niin ei vanhasta tavasta meinaa päästää irti. Muutaman kerran olen myös tehnyt kaupasta saatavaa proteiini vanukasta, lähtee makean nälkäkin sillä. Yleensähän syöpäpotilaita ohjeistetaan syömään kaikkea mitä mieli tekee. Ymmärrän toki, huono olo ajaa herkästi makean tai suolaisen perään, kun sitä haluaa nostaa mielialaa. En kuitenkaan tekisi siitä tapaa. Olen minäkin muutaman kerran syönyt jäätelöä, mm. olympia avajaisten aikana oli "pakko" saada jotain makeaa. Mutta päivittäinen ja viikoittainen ruokailu on mahdollisimman puhdasta. Kehokin palautuu paremmin, kun rakennuspalikoita on saatavilla.


(Ibiza 2013)

Lukekaa, kommentoikaa, jakakaa.

3 kommenttia:

  1. Moikka!
    Syöpäjärjestöt kertovat sairastuneen ahdistuksesta, surusta, masennuksesta ja yksinäisyydestä. Nuoren tunteiden kirjo voi olla vielä laajempi. Korostetaan, miten luotettava tieto sairaudesta helpottaa. Syöpäjärjestöt korostavat, miten avuksi voi olla toisen potilaan kokemus ja vertaistuki tarjoaa tällaisen tukiverkoston.

    Taudillesi on varmasti vaikea saada vertaistukea. Mistä löytäisi ihmisen, joka sairastaa samanlaista syöpää kuin sinä. Näyttää siltä, että olet hyvin realistinen mies ja yrität pitää elämäsi kasajärjestyksessä. Miten pärjäät henkisesti? Onko sinun ympärilläsi tukiverkosto? Saatko apua omaan ahdistukseen, mikäli tunnet ahdistusta esimerkiksi Keskustelufoorumilta? Näennäisesti, kanavia on paljon, toimiiko systeemi kuitenkin sinun kohdallasi?
    Toivon, että tekstini ei aiheuta sinulle mielipahaa ja lisää ahdistusta.
    Hyvää vointia sinulle ja aurinkoista kevättä! :)

    VastaaPoista
  2. Sinulla on hyvä asenne.
    Ja muuten, realisti ei pety.
    Voimia ja pää pystyyn! :-)

    VastaaPoista