Sivut

maanantai 4. marraskuuta 2013

Jatkuu...

Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille. Hyvä tietää, että en ole yksin näiden ajatusten kanssa. Sen verran näistä blogin syistä vielä, niin yhdyn täysin mitä kommenteissa on sanottu. Rintasyöpä tahtoo olla salattu syöpä, niin naisten kuin miesten osalta. Sitä jopa kenties vähätellään, eihän se vakavaa ole, kun ei elimiä tarvitse poistaa, kyhmy pois ja olet terve. Harvoin puhutaan imusolmukkeiden poistosta ja siitä aiheutuvasta harmista elämässä. Itsekkin sorruin tälläiseen ajatteluun nuoruuden sairastelun takia, en ajatellut tämän olevan kovin vakavaa. Voi kuinka väärässä olinkaan. Onneksi julkisuudessa on esiintynyt naisia, jotka ovat rohkeasti tuoneet asiaa esille. Ehkä viimeisempänä esimerkkinä Angelina Jolie, joka poistatti rintansa syövän pelossa. Miehillä esikuvia ei ole. Tautia pidetään vanhempien naisten tautina ja sitä hävetään. Nuorista puhutaan vähän, vaikka nuorten sairastuneiden määrä on lisääntynyt, valitettavasti!

Ymmärrän toki syitä häpeämiseen ja salaamiseen. Nainen, joka sairastuu rintasyöpään pelkää menettävänsä naiseutensa. Onneksi tekniikka on kehittynyt ja korjausleikkaukset ovat hyviä. Nuori nainen, jolla on ulkonäköpaineita varmasti tuntee pelkoa, miltä tulee näyttämään. Yhteiskunta arvostelee herkästi ulkonäön mukaan. No miten mies? Tunteeko mies kenties miehuuden uhattavan, kun sairastuu "naisten" syöpään? Mutta auttaako salailu mitään, eikö näistä asioista pitäisi puhua, jotta saataisiin tietoa ja ymmärrystä? Nämä ovat vain minun ajatuksia ja voin toki olla väärässä. Tämän kuvan olen kuitenkin saanut.

Sen tarkemmin hoitoja en vielä rupea kuvailemaan, siitä hiukan myöhemmin. Sen verran kuitenkin, että sama hoito niin miehille, kuin naisille. Leikkaus + mahdollinen sädehoito ja lääkehoito. Jokainen ihminen ja syöpä on erilainen ja hoidot yritetään räätälöidä vakavuuden ja ihmisen mukaan.

Muutamia asioita käytännöstä, nyt kun leikkauksesta mennyt viikko. Ei huolta, leikatun puolen käsi kyllä toimii ja voimat ovat melko ennallaan, näin luulisin. Tätä ei oikein pääse kokeilemaan, sillä rajoituksena on nostamisessa 3kg, eikä punnerruksia kannata yrittää. Mutta muuten kevyttä liikuntaa ja kädellä  toimimista suositellaan. Jäykkyyttä kyllä on ja tuore haava kiristää.  Ryhti on pidettävä hyvänä ja kaksi kertaa päivässä tehdään oheinen harjoite 5 kertaa läpi.  Näin estetään "jäätyminen" ja haava ei painu kasaan.  Toivottavasti pysytte kärryillä.



Minä en ole kovin notkea luonnostaan ja kyseinen harjoite tuntui aluksi ikävältä. Fysioterapeuttikin sanoi, että salilla käyty, kun meinaa olla ns. gorilla näköä ja hartiat kääntyy eteenpäin. No liikkeisiin kuitenkin tottuu nopeasti, ja toisena viikkona se jopa helpottaa oloa ns. venyttelyä. Olen joskus vastaavilla liikkeillä lämmitellyt kuntosalilla. Kipua on esiintynyt, tuntemuksia voisi kuvailla polttaviksi ja kädessä esiintyy tunnottomuutta sekä vetoa. Uskon näiden johtuvan imusolmukkeiden poistosta. Ne tulevat kaikille, sillä vaikka usein esitetään, että operaatio ei ole kovin iso tai hankala, niin kyllä siitä omat harmit tulee. Kipulääkkeitä otan mahdollisimman vähän, pääsääntöisesti öisin. Kevyellä kävelylenkillä olen käynyt, vaikkakin vaatteiden pukeminen aiheuttaa pientä päänvaivaa. Ei huolta, siitä kyllä selviytyy. Toki myös muut arkiset asiat ovat hankalia kuten esim. kahvipurkin ottaminen hyllyltä kipeällä kädellä, suihkussa käynti ja anteeksi suora puheeni, mutta pytyllä käynti. Näistä ei koskaan puhuta. Mutta näistä kyllä selviytyy, ei kannata vaipua masennukseen. Olisinpa vain ollut tietoinen, niin olisin harjoitellut vasemman käden käyttöä enemmän. Mutta edelleenkin molempaa kättä pitää käyttää vaikka kipua esiintyy. Ottaa vaikka kipulääkkeen, vaikka ne eivät terveellisiä ole. Kaikki kuitenkin rajoissa, maalaisjärkeä käyttäen. Ja nämä eivät ole virallisia ohjeita,  toivottavasti kukaan sairas ei käytä näitä, vaan kuuntelee mitä lääkäri sanoo.

Sen verran vielä,  että arkista toimintaa hankaloittaa haavaan laitettava dreeni, jota saa pitää noin viikon. Tämä siksi, jotta leikattavalle alueelle ei pääsisi kerääntymään kudosnestettä. Nesteen voi käydä poistamassa punktiolla. Googlettakaa. Voi joutua käymään useita kertoja. Ei huolta, ei satu. Ikävä asia,  luulin, että dreeniä ei joudu pitämään kuin muutaman päivän. Siihen kuitenkin tottuu ja se kulkee loppuen lopuksi mukana jopa huomaamatta.

Vielä muutama sana ulkonäöstä. Kyllä se jopa miestä järkyttää! Ensimmäiset kerrat peilin edessä eivät kovin mukavalta tuntuneet. Voin kuvitella, miten naisesta, vieläpä nuoresta tuntuu. Nykymaailman ulkonäkö paineet ovat harmillinen asia. Tiedän, että tuskin se lohduttaa, mutta itse yritän ajatella, että huonomminkin voisi käydä. Kehon toimintakyky kuitenkin säilyy!

Kommentoikaa, kysykää, jakakaa. Ja älkää ottako terveyttä itsestäänselvyytenä! Olkaa tarkkana!

PS. Masentava maisema, ei paljon houkuta ulos...

5 kommenttia:

  1. Sairastin todella pienenä lapsena leukemian, minulla epäiltiin etäpesäkkeitä kiveksissä ja sain sädehoitoa. Tietenkään sen jälkeen kivekset eivät toimi. Minulle laitettiin kivesproteesit murrosiän jälkeen ja loppuelämäni käytän testosteronia.
    Tähän asiaan liittyy myös kovasti salailua ja häpeää. Jos nyt haukkumanimiä käytetään, niin minua voisi kutsua eunukiksi. Ulkonäköpaineet tunnistan vähän liiankin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa, erittäin ikävä kuulla. Oletko saanut korvaushoidosta apua? Syöpiä on monenlaisia ja valitettavasti osa on sellaisia, että niitä häpeää, osa sellaisia, että ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, että olet sairas, vaan pilkkaavat.

      Voimia sinulle ja kiitos, että kerroit tarinasi!

      Poista
    2. Kiitos Erik. Tokihan korvaushoidot auttavat, mutta siinä missä luonto osaa toimia yleensä itsenäisesti oikein, niin korvaavalla lääkkeen kanssa on säätämistä. Kaikki ei mene välttämättä niin yksinkertaisesti.
      Ja todella hyvä että olet nostanut nämä asiat tapetille. Toivon sinullekin jaksamista!

      Poista
  2. Miten ja missä muodossa voisi tukea syöpäsairasta läheistä?
    Onko sinulla tukihenkilöitä? Oliko apua?

    VastaaPoista
  3. Eipä ne arvet ja tunteet katso ikää... meillä enemmän rintojaan suri seitsemänkymppinen äitini, kun minä. Se dreeni saattaapi siellä kanssa viillellä ja aiheuttaa kipuja.... mulla se ainakin oli napakasti kiertynyt johonkin hermoon :( sattu kun poistivat, mutta tokeni ajan kanssa. Jumppa on kyllä hyvästä, vaikka välillä arpea kiristääkin... niin ja koitas voittaa harmausahdistus ja käydä haukkaamassa happea ulkona... se todella piristää!

    VastaaPoista